Lauantaina käytiin oman seuran kokeessa ekaa kertaa kisalemassa uusilla säännöillä. Vanha ystäväni kisajännitys oli palannut heti kun aksakisoja ei oo ollut useempia kuussa, pöh ja pah.
Tuomarina oli superkiltti-muttei kuitenkaan ihan kymppiautomaatti Ilkka Sten, nollasikin kyllä liikkeitä jne. EVL:ssä oli 7 koiraa ja Hups vuorossa tokana. Liikkeistä ensin paikkikset ja sitten yksilöliikkeet kahdessa osassa.
Kokonaisuutena oon ihan hurjan tyytyväinen, Ulpu oli reipas ja iloinen koko kokeen. Treenattavat asiat on lähinnä liikkeissä :) Ja toki aloitusperusasennot oli taas huonompia ku en oo niitä nyt niiiin paljon palkkaillut kun sillon ku olivat parempia. Plus ite vähän lähdin läpsyttelemään jalkaa kun Ulpu tuntui tulevan hitaasti sivulle. Kehuihin reagointi ja siirtymät puolestaan olivat oikein kivoja, myös kehästä poismenot olivat nyt parempia kuin aiemmin, tarjosi loikkivaa mukana kulkemista suurimmaks osaks, eli juuri sitä mitä on haettu.
Paikallaolot - 10 & 10 - istuessa katseli kaihoisasti hallin suuntaan agikisoihin ;) Kerran myös pitempään taakseen, joku varmaan tuli aksakentälle, tassut toki pysyi ja ihan levollinen kokonaisuus. Maahan saisi olla nopeampi kuten myös luoksari perusasentoineen. Seisominen koiran eessä minuutin oli jännää ku seisoin polvivammajalka kuopassa tosi huonosti ja mietin että jaksanko olla siinä asennossa minuuttia.
Kaukot - 8 - nenä meni maahan sivulta maahan, murh. m-i inasen vajaa ja ei tarpeeks ylös, i-s semiok, ei ny loikannut niinku pitäs mut tätä ei oo pal työstetty, s-m hieman eteen, ollut vähällä treenillä, kokeen hienoin hetki oli kyl m-s, ulpu hyppäytti etutassut ekaa kertaa kokeessa!! juuri niinkuin on harjoiteltu! oisin halunnut juosta luokse kehumaan. ulpukin ois varmaan halunnut palkan kun s-i oli vähän outo, tavallaa melkee peruutti niiku pitäs mut ei kuitenkaan ja käänty vähä vinoo ja etutassu jäi ilmaan. Ennakoi vielä loppupan sillee puolikkaaseen asentoon. höps
Luoksari - 8- stoppi valu niiku aina, sit läks kiertää merkkiä ulkopuolelta samoin ku talvella nollakoiraillessa, näitä pitää treenata! kiersi maahanmennessä merkin sivusta toiselta puolelta. loppupätkä aika hidas
zeta - 9 - pe treenatessa lähti zetan liikkeellelähdöstä merkille ja vähän samanlaiset aikeet tais olla nytkin. (mitä on treenailtu ja mitä ei!) s aika kiva ku tipahti pompusta, i hidas. pysymiset ok, m nuuski seläntakana. seuruu vähä epätasaista mutta kiva asenne kuiteski.
kiertonouto - 10 - teki aika kivasti
---
ruutu - 10 - hieman epävarmasti eteen mutta laukkaa kuiteski ja päätyi ympyrään :) ruutu aika jees, ei mennyt ees takaa yli. nenu pysyi ylhäällä kun hallissa just mielenkiintoset kuulutukset.
tunnari - 7 - odottelussa haisteli ilmasta jotain hajua ihan kenollaan. kivasti kapuloille, ei heti löytänyt omaa, lähti vähä kiireellä ja oma tippu, korjas kivasti mutta sivulla ei heti osannut istua ja pureskeli sitten siinä seistessään kapulaa.
seuraaminen - 7 - kaikennäköstä :D paranistkohan tää liike treenaamalla? toki mukana oli kivaakin pätkää. erityisen hauska kun peruutuksessa lähti ite vähän edes yrittämään korjata kun se vaan jatkui.
ohjattu - 10 - kivaa, merkillemeno vauhti on parantunut :)
Tässä vielä video kokeesta
tiistai 6. lokakuuta 2015
maanantai 6. heinäkuuta 2015
Taitava ja tyylikäs kolmosluokkalainen
Adjektiivit otsikossa viittaa meidän ensimmäiseen -harmillisesti ei viimeiseen- näyttelykäyntiin, käväistiin viikonloppuna Tuusulassa toiveissa titteli nimen eteen mutta ei irronnut. Ulpu esiintyi kyllä prohandleri-Markon kanssa tosi hienosti (vain hyvin vähän ravilaukkaa juoksussa) ja musta se oli tietty ehdottomasti kaunein koko näyttelyssä :) Tuomarin mielestä se oli "Too tall and too square. Well angulated. Head a little narrow through. Moved quite well". Tuloksena siis T niiku taitava, tai tyylikäs. Tai kuten Riivis sanoi, takaisin kehään. Että ei kun seuraava näyttelyä kattomaan!
Edellisenä päivänä toki saavutettiin jotain tosi suurta, mun eka koira jonka kanssa oon koskaan harrastanut agilityä nousi kolmosluokkaan, ja siis ei vaan se koira vaan me yhdessä. Jee!
Ollaan kisattu aika paljon määrällisesti, aloitettiin agility syksyllä 2013, siitä ekat kisat oli n. puolen vuoden päästä maaliskuussa 2014. Sitten kisailtiin- vielä ihan aikomuksena vain treenata kisa-yms. juttuja tokoa varten puolisen vuotta kunnes syyskuussa 2014 saatiin ihan vahingossa voittonolla- eka kerta kun ikinä voitettiin mitään! Vuodenvaihteen tienoilla sitten kaksi seuraavaa ja noustiin kakkosiin. Alkuvuonna ja huhtikuussa nollat kakkosista. Tässä kohti oli ohjaajalla oppimisen paikka kun se kolmas ois pitänyt saada hetimulletännenyt ja ei ihan keskittyminen meinannut pysyä kasassa, lähellä oli toki useamman kerran, ja toki myös aivan toivottoman kaukana vielä useammin. Ollut matkan varrella kaikennäköistä treeninaihetta niiku lähdöt, kontaktit, se että mun jalat ei vaan liiku ja en saa itseäni juoksemaan tulis ekana mieleen. Näistä lähdöt ainoo joka on ihan kokonaan fiksattu, toki niitäkin vois aina lisää ja vielä paremmiksi treenata. Aika paljon tehtiin kaikkea myöhempään vaikuttavaa kun kisattiin kisaamisen ilosta ja myöhemmin sitten omat kriteerit nousikin, ja koira oli jo oppinut vaikka mitä (niiku kontaktiloikat kisoihin) Ulpu on kyl ihan sikahieno agikoira, se on nopea, kuulolla, kääntyy hyvin ja hyppää hyvin, pitää rimatkin hyvin. Siinä on tosi paljon hyviä ominaisuuksia lajiin, ei oo tarttenut erikseen treenailla tiettyjä asioita. Toki kestää että opitaan puhumaan samaa kieltä ja se ymmärtää mitä millonkin tarkotan, haasteita ja oppimislistalla työn alla on esim. se miten erilailla ulpu reagoi mihinkin. Esim. nää kun normaalisti jarrutan voimakkaasti omaa liikettä se tyyliin pysähtyy ja kääntyy kohti tai kieltää, mutta jos edessä onkin putki, a, joskus rengas-muttei aina, niin silloin se ei sitten reagoikaan tyyliin ollenkaan kun on lukinnut ne esteet jo jostain kahden hypyn takaa. Mutta näitähän on ihan super hauskaa opiskella!
Mut tosiaan vikat kakkosten kisat helteessä Purinalla, tuloksena nollavoitto radalla jossa päätin että minä yritän ja minä juoksen enkä heti lannistu ku ei mee niiku kuvittelin. Keinu oli vähän siinä ja siinä, onneks tais jonku tassun varvas sinnekin osua :)
Joidenki matkalla kisauran alusta kolmosiin on vain pienen pieni välitaival mutta meille tää oli suuri etappi. Taisin joskus aloittaessa sanoa että oishan se ihan kiva jos kakkosluokkaan joskus päästäs. Kiitos kuuluu tietty hienon koiran, jonka kanssa on ollut ilo opiskella, lisäks kaikille meitä kouluttaneille, Elinalle viime syksyn treeneistä, Johannalle HSKH:n treeniryhmän treeneistä joissa ehdittiin olla harmillisesti vain hetken aikaa ennen ku ne loppui ja ennen kaikkea Markolle joka on sitkeesti aina päätynyt meitä opettamaan vaikka en oo ihan aina ehkä se kiitollisin treenikaveri tolleen vapaatreenaillessa :) (tuun lämppälenkiltä kun Marko on rakentanut radan: "ai tämmönen, ei voi hei olla tolleen kun Hupsin piti just nyt treenata eri asiaa, ja sitten on nyt pakko saada puomin jälkeen rengas kun se oli nyt tärkein treenattava, ja sitten pitää olla vielä.. jnejne " ;) )
Hienoa agilityssä, ja erilaista mun aiempaan koiraharrastamiseen verrattuna on ollut myös se että siitä innostuneena tekee mieli liikkua enemmän, olla paremmassa kunnossa ja syödä terveellisemmin. Hieno laji, olen tosi onnellinen että sen löysin.
Sitten vaan reippaasti kohti isojen koirien kisoja, en aatellut hävetä sitä että kun ei me osata ja mä oon niin huono ja oijjoivoioi. Sen sijaan aattelin olla ylpeä siitä että mihin asti on päästy ja siitä kuinka meillä on edelleen mahdollisuus kehittyä vaikka kuinka paljon!
Ulpun vika startti kakkosluokassa
Edellisenä päivänä toki saavutettiin jotain tosi suurta, mun eka koira jonka kanssa oon koskaan harrastanut agilityä nousi kolmosluokkaan, ja siis ei vaan se koira vaan me yhdessä. Jee!
Ollaan kisattu aika paljon määrällisesti, aloitettiin agility syksyllä 2013, siitä ekat kisat oli n. puolen vuoden päästä maaliskuussa 2014. Sitten kisailtiin- vielä ihan aikomuksena vain treenata kisa-yms. juttuja tokoa varten puolisen vuotta kunnes syyskuussa 2014 saatiin ihan vahingossa voittonolla- eka kerta kun ikinä voitettiin mitään! Vuodenvaihteen tienoilla sitten kaksi seuraavaa ja noustiin kakkosiin. Alkuvuonna ja huhtikuussa nollat kakkosista. Tässä kohti oli ohjaajalla oppimisen paikka kun se kolmas ois pitänyt saada hetimulletännenyt ja ei ihan keskittyminen meinannut pysyä kasassa, lähellä oli toki useamman kerran, ja toki myös aivan toivottoman kaukana vielä useammin. Ollut matkan varrella kaikennäköistä treeninaihetta niiku lähdöt, kontaktit, se että mun jalat ei vaan liiku ja en saa itseäni juoksemaan tulis ekana mieleen. Näistä lähdöt ainoo joka on ihan kokonaan fiksattu, toki niitäkin vois aina lisää ja vielä paremmiksi treenata. Aika paljon tehtiin kaikkea myöhempään vaikuttavaa kun kisattiin kisaamisen ilosta ja myöhemmin sitten omat kriteerit nousikin, ja koira oli jo oppinut vaikka mitä (niiku kontaktiloikat kisoihin) Ulpu on kyl ihan sikahieno agikoira, se on nopea, kuulolla, kääntyy hyvin ja hyppää hyvin, pitää rimatkin hyvin. Siinä on tosi paljon hyviä ominaisuuksia lajiin, ei oo tarttenut erikseen treenailla tiettyjä asioita. Toki kestää että opitaan puhumaan samaa kieltä ja se ymmärtää mitä millonkin tarkotan, haasteita ja oppimislistalla työn alla on esim. se miten erilailla ulpu reagoi mihinkin. Esim. nää kun normaalisti jarrutan voimakkaasti omaa liikettä se tyyliin pysähtyy ja kääntyy kohti tai kieltää, mutta jos edessä onkin putki, a, joskus rengas-muttei aina, niin silloin se ei sitten reagoikaan tyyliin ollenkaan kun on lukinnut ne esteet jo jostain kahden hypyn takaa. Mutta näitähän on ihan super hauskaa opiskella!
Mut tosiaan vikat kakkosten kisat helteessä Purinalla, tuloksena nollavoitto radalla jossa päätin että minä yritän ja minä juoksen enkä heti lannistu ku ei mee niiku kuvittelin. Keinu oli vähän siinä ja siinä, onneks tais jonku tassun varvas sinnekin osua :)
 |
| Ulpun mielestä ihan perussuoritus, you know, kerranki vaa ohjaajakin pysyi mukana koko radan |
Joidenki matkalla kisauran alusta kolmosiin on vain pienen pieni välitaival mutta meille tää oli suuri etappi. Taisin joskus aloittaessa sanoa että oishan se ihan kiva jos kakkosluokkaan joskus päästäs. Kiitos kuuluu tietty hienon koiran, jonka kanssa on ollut ilo opiskella, lisäks kaikille meitä kouluttaneille, Elinalle viime syksyn treeneistä, Johannalle HSKH:n treeniryhmän treeneistä joissa ehdittiin olla harmillisesti vain hetken aikaa ennen ku ne loppui ja ennen kaikkea Markolle joka on sitkeesti aina päätynyt meitä opettamaan vaikka en oo ihan aina ehkä se kiitollisin treenikaveri tolleen vapaatreenaillessa :) (tuun lämppälenkiltä kun Marko on rakentanut radan: "ai tämmönen, ei voi hei olla tolleen kun Hupsin piti just nyt treenata eri asiaa, ja sitten on nyt pakko saada puomin jälkeen rengas kun se oli nyt tärkein treenattava, ja sitten pitää olla vielä.. jnejne " ;) )
Hienoa agilityssä, ja erilaista mun aiempaan koiraharrastamiseen verrattuna on ollut myös se että siitä innostuneena tekee mieli liikkua enemmän, olla paremmassa kunnossa ja syödä terveellisemmin. Hieno laji, olen tosi onnellinen että sen löysin.
Sitten vaan reippaasti kohti isojen koirien kisoja, en aatellut hävetä sitä että kun ei me osata ja mä oon niin huono ja oijjoivoioi. Sen sijaan aattelin olla ylpeä siitä että mihin asti on päästy ja siitä kuinka meillä on edelleen mahdollisuus kehittyä vaikka kuinka paljon!
Ulpun vika startti kakkosluokassa
keskiviikko 24. kesäkuuta 2015
Toko SM 2015
Kun ulpun kanssa tuli keväällä ahnehdittua se TK4 kahden viikon koerupeamalla (-eikä koira mennyt siitä edes pilalle!) niin pitihän sitä tietenkin yrittää SM:n, olin melko varma että menee keskiarvojen laskentaan jolloin meidän keskiarvolla ei pääse, pisteet kun ei päätä huimannut, löysemmillä tuomareilla kun molemmilla kerroilla nollattiin yksi liike. Yritin saada vielä koepaikkaa jossa nostaa keskiarvoa mutta tiukassahan ne oli, ja piti agikisoissakin käydä, päätin sitten että mennään jos mahdutaan muttei stressata jos ei mahduttaskaan. Oli aika iloinen yllätys kun mukaan pääsikin ilman keskiarvojen laskentaa ja me mahduttiin mukaan.
Mun ainoa tavoite kisoille oli nauttia siitä että on päästy tuonne asti, ja se onnistuikin aika hyvin, jos ei seuruu-kehää lasketa mukaan.
Ennen koetta olin pääsääntöisesti jatkanut samaa fiilistellen treenitahtia kuin koko kevään, värkkäilty lähinnä kahdelleen jotain, leikitty, tehty pikkujuttuja lenkkien ohessa jne.
Kisojen lähestyessä tuli kuitenkin tehtyä vähän enemmän, ja tietenkin kun treenaa enemmän niin asiat sujuu vähän huonommin ;) ruutu levis ja kaukot levis. Kaukoissa olin talveen mittaan tehnyt lähinnä s-i ja s-m vaihtoihin uutta tekniikkaa läheltä, ja kas m-s olikin hävinnyt melkein kokonaan, sitä sitten piti työstää.. mutta keksin aivan loistavan hyviä ideoita miten sitä nyt jatketaan, ei vaan ihan ehtinyt näihin kisoihin. Ruudussa oon treenannut vauhtia asennetta ja rohkeutta ja sitä että Hupu juoksis suoraan läpi ja sen ruutu ois tosi makee. Noh, unohtunut siinä sivussa pitää stoppi-käskyyn reagoimista vahvana ja tästä seuras että treeneissä meni ihan joka kerta takanauhasta yli. (ja korjauksetkin oli vähän päässeet unohtumaan) No, onnistuin vaihtamaan sen kuitenkin etunauhalla pysähtymis-ongelmaan :) (joka valitettavasti ei oo kauheen makeen näköstä, takaa yli näyttäs pal hienommalta :D ) Kuitenkin, treenatessa meillä oli ihan todella kivaa yhdessä ja fiilis oli mukava. Ja se jos mikä on tärkeää, tärkeintä.
Mutta itse kisoihin, mentiin Tampereelle jo perjantaina iltasella, schapet jäi hoitoon, kyllä oli helppoa ja mukavaa hotellilomailla kahden rauhallisen koiran kera. Ei treenailtu mitään enää perjantaina Ulpun kanssa.
Mun kisajännitys on ihan vain varjo entisestään, mites ihmeessä tässä näin on päässyt käymään, aamupalakin maistui :) Aamulla koirien tarkastus ja sitten Ulpu odottelemaan omaa vuoroa joka oli vasta useamman tunnin kuluttua, lounastaukokin tuli väliin. Paristi käveltiin muttei tehty ihmeempiä. Mun piti lepäillä ennen omaa vuoroa, mutta tuli sitten kuitenkin seuratuksi tiiviisti kehiä koko aika. Tässä ois pakko itte parantaa jos joskus vastaavasti oma suoritusvuoro suht myöhään, pitäis olla skarpimpana omalla vuorolla eikä auringon jo nuuduttama.
Lopulta tuli meidän vuoro, otin ennen omaa vuoroa muutaman perusasentoon tulon, Ulpu ei ehkä ihan ollut maailman reippaimpana tai tajunnut ylipäätään että oltiin tekemässä tokoa, mutta kehäänkutsurutiinista oli ihan samanmoinen kuin muuallakin (jee!)
Eka kehässä ruutu ja luoksari
ruutu 7 - oon ihan tosi tyytyväinen kuinka ylipäätään teki siellä avoimessa kehässä kaiken eikä ottanut häiriötä ulkopuolelta. on toki reilusti hitaampi ku treenatessa ja ruutuun himmas etunauhalle, näytti tosi rumalta. Maahanmeno vois olla nopeempi. Ruudussa tonki maasta jotain heinää syötäväks-ihan just niiku treeneissäkin :D Ja ei tosiaan noita muita ruudun palikoita treenattu ku keskittiin siihen että sais sen koiran osumaan ylipäätään sinne ruutuun. Ruudun loppuosa oli superhieno, just semmonen ku haluanki, toki sais vielä kovempaa juosta senkin. Kehutkin toimi ja tuli kivasti seuraavan liikkeen aloitukseen vaikka mä pyörinki vähän sinne ja tänne, vitsi että mä oon tyytyväinen kun nää on parantunut!
luoksari 8,5 - sivulta maahan oli ok, odotuskin just sillä tasolla mihin on se treeneissä saatu, mietti nuuskimista/maan tonkimista muttei tehnyt niin :) nykäs/nosti pyllyä vähän ennen kutsua-söpö! tuomari ei tainnut tätä nähdä. stoppi valu paljon, maahan vähemmän, vikapätkä hidas, kaiken kaikkiaan näytti aika samalta ku treeneissä. Paits vino loppupa ei ihan niin tavanomainen. Tuomari ei ehkä nähnyt sitäkään.
tässä oli pitempi odotus ja ulpu oli teltassa häkissä
toka kehässä ohjattu ja kaukot
kehääntulo oli vähän laimea, tultiin muistaakseni suoraan perusasennosta ei kutsuttuna, vähä näky, näitä pitäs treenaa ja palkkaa.
ohjattu 9,5 - merkki oli ihan tolkuttoman hidas, mutta ilmeisesti se haittasi vain puolikkaan pisteen verran, muuten oli ihan kiva, toki mun mielestä vauhtia sais olla kaikissa pätkissä lisää. Piti kapulaa paremmin kuin treeneissä.
kaukot 6,5 - treenailtiin ennen kehää marko apparina m-s nousuja, hehheh. Ei auttanut. Tiesin ettei osata m-s aloitusta nyt. Aloitukseen tulossa katteli hieman kaukotaulua. Sivulta maahan hyvin, odotuksessa nuuskais maata. Ja ei tosiaan tehty sitä m-s aloitusta, tehtiin tosi huono m-i aloitus :D Muut vaihdot oli vähän laiskahkot, mutta ei liikkunut enempää kuin treeneissäkään, ja edelleen oon tyytyväinen siitä että ylipäätään tekee vaihdot eikä jää kiinni häiriöihin. Paluussa katteli jotain kiinnostavaa ja nousi mun makuun vähän vajaasti ylös.
tässä välissä fiksumpi tyyppi olisi esim. kastellut koiran ajatellen sitä että kolme kehää vielä jäljellä ja ehtisi kuivua ennen paikkiksia ja kuitenkin aika lämmin päiväkin. No en tajunnut.
kolmannessa kehässä oli tunnari ja zeta
tuomari sanoi että tule kehään ja liikkuri sanoi että älä tule, Hups vähän reagoi kun mä hämmennyin ja hyppäs mua vasten.
tunnari 0 - En tiedä johtuiko kehääntulon epävarmuudesta vai muuten vaan mielenkiinnon puutteesta mutta ei sitten halunnut katella kun liikkuri vei kapuloita. Kapulat oli montussa jotenkin tuulen alla ja oli kai ollut vaikea useammallekin koiralle kuin vain meille. Juoksi kapuloiden yli kohti kehänauhaa ja stoppasin huikkasemalle jonkun "hups, seis, etsi" joka kai sitten liikkeen nollasi? (liikaa käskyjä? koiran nimen sanominen nollaa?oli päämäärätön kun juoksi yli?) Mun mielestä Ulpu kuitenkin teki tosi hienosti kun palasi heti kapuloille, etsi nätisti, aloitti vaan keskeltä riviä, palasi rivin päästä takaisin, otti oman heti kun osui kohdalle, palautti reippaana ja piti hyvin. Toki vauhtia sais tässäkin olla lisää ja loppuperuasento nopeampi. Olin kuitenkin itse tosi tyytyväinen tähän miten handlattiin. Ja siis oikeestihan mä siirryin paikaltaan kun annoin lisäkäskyt, eli jo sekin ois nollannut jollei muu.
zeta 6,5 - eka suoran alussa huono seuruu, istu ihan ok, vois olla nopeempi, mukaan hyvin ja parempi seuruu hetken, vasen kulma hyvin meiksi! seiso vähän löysä, katteli maisemia kun menin ohi, jostain kuului käsky ja lähti sitten mun mukaan, ei ehk vältsii siitä käskystä ku oli vähä epävarman näköinen kuitenkin. oikeelle käännöskin hyvä meiksi, ei loikittu ja törmätty kartioon ja en kompuroinut. maahan hidas, meni taaksepäin.
neljännessä kehässä seuruu, hyppynouto ja hyytyminen
seuruu 7 - menin kehään ennen lupaa pyörimään mutta en edes muistanut mihin suuntaan liike lähtee :D Seuruu oli ihan kamala, vain pari parempaa lyhyttä pätkää. ulpu oli kuutamolla, mä kiirehdin liikkurin käskyjen mukana ja kävelin tosi huonosti kun alusta oli hieman epätasainen. Noh, rämmittiin läpi kuitenkin. Ei soinut biisit päässä. Treenattava väsyneinä tekemisen jälkeen seuruita!
metsku 0 - jostain syystä otin keskikokoisen kapulan kun Hupu on ehkä kerran elämässään tehnyt pientä isommalla, siitä jo pari vuotta aikaa. Se sitten sanoi ettei hän tässä helteessä tämmösiä tuo. Autoin lisäkäskyin ja saatiin megakapula mulle.
Kehän jälkeen huomas ettei ihan mennyt putkeen ei ollut leikkimässä mun kaa vaan karkas vähän eeltä terhin luokse että "sulla on ne nakit, valkkaan nyt ne" Leikittiin kuitenkin sivummalla.
vika kehässä makuu ja istuminen, oli taas pidempi odotus välissä, ulpu kivasti tuntu piristyvän, aurinkokin meni pilveen. Mentiin aika kivasti yhdessä kehään
makuu 9 - ok ylös ja alas, alussa nuuski ympäriltään ja söi jonkun heinänkin. Tuomari ei ehkä nähnyt tai laski noi sit kaikki yhdeks virheeks yhden pisteen arvoisesti. Piilosta palatessa oli koiralla heinä suupielessä..
istuminen 10 - oli ihan hyvä. oli kuolannut, varmaan ajatellut heinän syömistä. söpö elukka<3
kokonaispisteet 205, 3-tulos. Mutta kokonaisuutena jäi kuitenkin tosi hyvä fiilis, on menty paljon eteenpäin, oltiin yhdessä ja voin luottaa Hupuun ja silläkin tuntuu useimpina hetkinä olevan ihan kivaa yhdessä mun kanssa.
Ihan paras yksittäinen asia on se kuinka kehut (siis oikeas, toki myös ne lelut ;) ) toimii, ihan oikeesti oon onnistunut rakentamaan kisapalkan niin että koira aidosti ilahtuu (tai vähintään näyttää aidosti ilahtuvan) kehuista, ja se kesti kehästä toiseen! Muistan kuinka joskus tää tuntui ihan mahdottomalta ajatukselta kun nuori-ulpu viis veisas mun kehumisistani.
Ja kisavideo, sisältää sensuroimattoman seuruunkin :D
Sunnuntai vierähti sitten finaalituristina, ehkä joku päivä sitten mekin siellä, tiedä häntä miten tuuri käy, treenit sujuu ja jaksaa tehdä duunia. Hienoahan se ois tietty, ja tänäkään vuonna ei ois tarvinnut kuin jättää liikevirheet tekemättä sinne päästäkseen :) -samahan pätee tietysti ihan jokaiseen kisajaan.
Nyt taas uutta treeni-intoa, uudet liikkeet ois työn alla, ja muuten jatketaan samaa vanhaa yhteistyön vahvistamista, asennetta, vauhtia ja voimaa koitetaan kaivaa pikkuhiljaa myös kisasuorituksiin päin, yhdessä tekemistä leikkimistä ja olemista, on ilo puuhailla kaikkea kun kaverina on mun maailman paras Hups<3
Mun ainoa tavoite kisoille oli nauttia siitä että on päästy tuonne asti, ja se onnistuikin aika hyvin, jos ei seuruu-kehää lasketa mukaan.
Ennen koetta olin pääsääntöisesti jatkanut samaa fiilistellen treenitahtia kuin koko kevään, värkkäilty lähinnä kahdelleen jotain, leikitty, tehty pikkujuttuja lenkkien ohessa jne.
 |
| Sarkin kanssa paikallaoloja lenkin varrella |
Kisojen lähestyessä tuli kuitenkin tehtyä vähän enemmän, ja tietenkin kun treenaa enemmän niin asiat sujuu vähän huonommin ;) ruutu levis ja kaukot levis. Kaukoissa olin talveen mittaan tehnyt lähinnä s-i ja s-m vaihtoihin uutta tekniikkaa läheltä, ja kas m-s olikin hävinnyt melkein kokonaan, sitä sitten piti työstää.. mutta keksin aivan loistavan hyviä ideoita miten sitä nyt jatketaan, ei vaan ihan ehtinyt näihin kisoihin. Ruudussa oon treenannut vauhtia asennetta ja rohkeutta ja sitä että Hupu juoksis suoraan läpi ja sen ruutu ois tosi makee. Noh, unohtunut siinä sivussa pitää stoppi-käskyyn reagoimista vahvana ja tästä seuras että treeneissä meni ihan joka kerta takanauhasta yli. (ja korjauksetkin oli vähän päässeet unohtumaan) No, onnistuin vaihtamaan sen kuitenkin etunauhalla pysähtymis-ongelmaan :) (joka valitettavasti ei oo kauheen makeen näköstä, takaa yli näyttäs pal hienommalta :D ) Kuitenkin, treenatessa meillä oli ihan todella kivaa yhdessä ja fiilis oli mukava. Ja se jos mikä on tärkeää, tärkeintä.
Mutta itse kisoihin, mentiin Tampereelle jo perjantaina iltasella, schapet jäi hoitoon, kyllä oli helppoa ja mukavaa hotellilomailla kahden rauhallisen koiran kera. Ei treenailtu mitään enää perjantaina Ulpun kanssa.
 |
| hotelli-Hupu |
Mun kisajännitys on ihan vain varjo entisestään, mites ihmeessä tässä näin on päässyt käymään, aamupalakin maistui :) Aamulla koirien tarkastus ja sitten Ulpu odottelemaan omaa vuoroa joka oli vasta useamman tunnin kuluttua, lounastaukokin tuli väliin. Paristi käveltiin muttei tehty ihmeempiä. Mun piti lepäillä ennen omaa vuoroa, mutta tuli sitten kuitenkin seuratuksi tiiviisti kehiä koko aika. Tässä ois pakko itte parantaa jos joskus vastaavasti oma suoritusvuoro suht myöhään, pitäis olla skarpimpana omalla vuorolla eikä auringon jo nuuduttama.
Lopulta tuli meidän vuoro, otin ennen omaa vuoroa muutaman perusasentoon tulon, Ulpu ei ehkä ihan ollut maailman reippaimpana tai tajunnut ylipäätään että oltiin tekemässä tokoa, mutta kehäänkutsurutiinista oli ihan samanmoinen kuin muuallakin (jee!)
 |
| kuva: Sakari Linnavuori |
Eka kehässä ruutu ja luoksari
ruutu 7 - oon ihan tosi tyytyväinen kuinka ylipäätään teki siellä avoimessa kehässä kaiken eikä ottanut häiriötä ulkopuolelta. on toki reilusti hitaampi ku treenatessa ja ruutuun himmas etunauhalle, näytti tosi rumalta. Maahanmeno vois olla nopeempi. Ruudussa tonki maasta jotain heinää syötäväks-ihan just niiku treeneissäkin :D Ja ei tosiaan noita muita ruudun palikoita treenattu ku keskittiin siihen että sais sen koiran osumaan ylipäätään sinne ruutuun. Ruudun loppuosa oli superhieno, just semmonen ku haluanki, toki sais vielä kovempaa juosta senkin. Kehutkin toimi ja tuli kivasti seuraavan liikkeen aloitukseen vaikka mä pyörinki vähän sinne ja tänne, vitsi että mä oon tyytyväinen kun nää on parantunut!
luoksari 8,5 - sivulta maahan oli ok, odotuskin just sillä tasolla mihin on se treeneissä saatu, mietti nuuskimista/maan tonkimista muttei tehnyt niin :) nykäs/nosti pyllyä vähän ennen kutsua-söpö! tuomari ei tainnut tätä nähdä. stoppi valu paljon, maahan vähemmän, vikapätkä hidas, kaiken kaikkiaan näytti aika samalta ku treeneissä. Paits vino loppupa ei ihan niin tavanomainen. Tuomari ei ehkä nähnyt sitäkään.
 |
| ruudn loppuosaa kuva: Marianne Forsell |
tässä oli pitempi odotus ja ulpu oli teltassa häkissä
toka kehässä ohjattu ja kaukot
kehääntulo oli vähän laimea, tultiin muistaakseni suoraan perusasennosta ei kutsuttuna, vähä näky, näitä pitäs treenaa ja palkkaa.
ohjattu 9,5 - merkki oli ihan tolkuttoman hidas, mutta ilmeisesti se haittasi vain puolikkaan pisteen verran, muuten oli ihan kiva, toki mun mielestä vauhtia sais olla kaikissa pätkissä lisää. Piti kapulaa paremmin kuin treeneissä.
kaukot 6,5 - treenailtiin ennen kehää marko apparina m-s nousuja, hehheh. Ei auttanut. Tiesin ettei osata m-s aloitusta nyt. Aloitukseen tulossa katteli hieman kaukotaulua. Sivulta maahan hyvin, odotuksessa nuuskais maata. Ja ei tosiaan tehty sitä m-s aloitusta, tehtiin tosi huono m-i aloitus :D Muut vaihdot oli vähän laiskahkot, mutta ei liikkunut enempää kuin treeneissäkään, ja edelleen oon tyytyväinen siitä että ylipäätään tekee vaihdot eikä jää kiinni häiriöihin. Paluussa katteli jotain kiinnostavaa ja nousi mun makuun vähän vajaasti ylös.
 | |||||
| kuva: Sakari Linnavuori |
 |
| Kuva: Sakari Linnavuori |
 |
| Kuva: Sakari Linnavuori |
tässä välissä fiksumpi tyyppi olisi esim. kastellut koiran ajatellen sitä että kolme kehää vielä jäljellä ja ehtisi kuivua ennen paikkiksia ja kuitenkin aika lämmin päiväkin. No en tajunnut.
kolmannessa kehässä oli tunnari ja zeta
tuomari sanoi että tule kehään ja liikkuri sanoi että älä tule, Hups vähän reagoi kun mä hämmennyin ja hyppäs mua vasten.
tunnari 0 - En tiedä johtuiko kehääntulon epävarmuudesta vai muuten vaan mielenkiinnon puutteesta mutta ei sitten halunnut katella kun liikkuri vei kapuloita. Kapulat oli montussa jotenkin tuulen alla ja oli kai ollut vaikea useammallekin koiralle kuin vain meille. Juoksi kapuloiden yli kohti kehänauhaa ja stoppasin huikkasemalle jonkun "hups, seis, etsi" joka kai sitten liikkeen nollasi? (liikaa käskyjä? koiran nimen sanominen nollaa?oli päämäärätön kun juoksi yli?) Mun mielestä Ulpu kuitenkin teki tosi hienosti kun palasi heti kapuloille, etsi nätisti, aloitti vaan keskeltä riviä, palasi rivin päästä takaisin, otti oman heti kun osui kohdalle, palautti reippaana ja piti hyvin. Toki vauhtia sais tässäkin olla lisää ja loppuperuasento nopeampi. Olin kuitenkin itse tosi tyytyväinen tähän miten handlattiin. Ja siis oikeestihan mä siirryin paikaltaan kun annoin lisäkäskyt, eli jo sekin ois nollannut jollei muu.
zeta 6,5 - eka suoran alussa huono seuruu, istu ihan ok, vois olla nopeempi, mukaan hyvin ja parempi seuruu hetken, vasen kulma hyvin meiksi! seiso vähän löysä, katteli maisemia kun menin ohi, jostain kuului käsky ja lähti sitten mun mukaan, ei ehk vältsii siitä käskystä ku oli vähä epävarman näköinen kuitenkin. oikeelle käännöskin hyvä meiksi, ei loikittu ja törmätty kartioon ja en kompuroinut. maahan hidas, meni taaksepäin.
 |
| Kuva: Sakari Linnavuori |
 |
| Kuva: Sakari Linnavuori |
 |
| Kuva: Sakari Linnavuori |
neljännessä kehässä seuruu, hyppynouto ja hyytyminen
seuruu 7 - menin kehään ennen lupaa pyörimään mutta en edes muistanut mihin suuntaan liike lähtee :D Seuruu oli ihan kamala, vain pari parempaa lyhyttä pätkää. ulpu oli kuutamolla, mä kiirehdin liikkurin käskyjen mukana ja kävelin tosi huonosti kun alusta oli hieman epätasainen. Noh, rämmittiin läpi kuitenkin. Ei soinut biisit päässä. Treenattava väsyneinä tekemisen jälkeen seuruita!
metsku 0 - jostain syystä otin keskikokoisen kapulan kun Hupu on ehkä kerran elämässään tehnyt pientä isommalla, siitä jo pari vuotta aikaa. Se sitten sanoi ettei hän tässä helteessä tämmösiä tuo. Autoin lisäkäskyin ja saatiin megakapula mulle.
Kehän jälkeen huomas ettei ihan mennyt putkeen ei ollut leikkimässä mun kaa vaan karkas vähän eeltä terhin luokse että "sulla on ne nakit, valkkaan nyt ne" Leikittiin kuitenkin sivummalla.
 |
| Kuva: Sakari Linnavuori |
 |
| Kuva: Sakari Linnavuori |
vika kehässä makuu ja istuminen, oli taas pidempi odotus välissä, ulpu kivasti tuntu piristyvän, aurinkokin meni pilveen. Mentiin aika kivasti yhdessä kehään
makuu 9 - ok ylös ja alas, alussa nuuski ympäriltään ja söi jonkun heinänkin. Tuomari ei ehkä nähnyt tai laski noi sit kaikki yhdeks virheeks yhden pisteen arvoisesti. Piilosta palatessa oli koiralla heinä suupielessä..
istuminen 10 - oli ihan hyvä. oli kuolannut, varmaan ajatellut heinän syömistä. söpö elukka<3
kokonaispisteet 205, 3-tulos. Mutta kokonaisuutena jäi kuitenkin tosi hyvä fiilis, on menty paljon eteenpäin, oltiin yhdessä ja voin luottaa Hupuun ja silläkin tuntuu useimpina hetkinä olevan ihan kivaa yhdessä mun kanssa.
Ihan paras yksittäinen asia on se kuinka kehut (siis oikeas, toki myös ne lelut ;) ) toimii, ihan oikeesti oon onnistunut rakentamaan kisapalkan niin että koira aidosti ilahtuu (tai vähintään näyttää aidosti ilahtuvan) kehuista, ja se kesti kehästä toiseen! Muistan kuinka joskus tää tuntui ihan mahdottomalta ajatukselta kun nuori-ulpu viis veisas mun kehumisistani.
Ja kisavideo, sisältää sensuroimattoman seuruunkin :D
Sunnuntai vierähti sitten finaalituristina, ehkä joku päivä sitten mekin siellä, tiedä häntä miten tuuri käy, treenit sujuu ja jaksaa tehdä duunia. Hienoahan se ois tietty, ja tänäkään vuonna ei ois tarvinnut kuin jättää liikevirheet tekemättä sinne päästäkseen :) -samahan pätee tietysti ihan jokaiseen kisajaan.
 |
| turistikoiria lenkillä hienoissa maisemissa |
Nyt taas uutta treeni-intoa, uudet liikkeet ois työn alla, ja muuten jatketaan samaa vanhaa yhteistyön vahvistamista, asennetta, vauhtia ja voimaa koitetaan kaivaa pikkuhiljaa myös kisasuorituksiin päin, yhdessä tekemistä leikkimistä ja olemista, on ilo puuhailla kaikkea kun kaverina on mun maailman paras Hups<3
maanantai 23. maaliskuuta 2015
TK4!
Kas, aluperin itsestäänselvänä, myöhemmin saavuttamattomana pidetty välietappi mun ja Hupsin yhteisellä tokomatkalla saavutettiin vihdoinkin. Täytyypähän sanoa että on ollut opettavaista matkan varrella, välillä vähän tai vähän enemmän rankkaakin. (onneksi treenaaminen kuitenkin on melkein aina ollut pelkästään kivaa) Olen kantapään kautta oivaltanut että opettamalla ensin ne liikkeet ja asiat mennään vaan p**se edellä puuhun. Onneks paljon voi korjata, ja oppia itse siinä samalla. Nykyisin tiedän että tokossa on tärkeintä se ohjaajan ja koiran suhde. Tekemällä kaikkea ihan muuta kuin tokoa voi vaikuttaa eniten siihen tokoon. Toinen iso asia on ollut se oma käytös ja jännittäminen, jos se koiran mielentila on täysin riippuvainen siitä mitä ohjaajan pään sisällä liikkuu niin itselleen on vaan pystyttävä tekemään jotakin. Ja voi toki opettaa koiraa sietämään vajavaista ohjaajaa. Vaikeeta se on, ihan kauheesti pitäis tehdä töitä että musta tulis hyvä kisaaja ja siten koiralle reilu, luotettava ja vahva ohjaaja, mutta jotain on sentäs opittukin, enkä mä enää ihan niin kauhee oo kuin aiemmin..
Tekee mieli vähätellä, onhan itsestään selvää että joka koirasta on valioksi, meillä tässä kesti vielä kauheen kauan, mutta ajattelin silti vähän riemuitakin, on niiiiin siistii, että jatkossa meillä on pääsy karsintoihin sun muualle minne vaatimuksena yksi ykköstulos! Jee! Ehkä oon itselleni armollisempi kun mun koira ei oo "se ainoa" joka ei oo vielä valioitunut.
Tiinan hyvinvoiva koira-blogikirjoitus ja sen jälkeiset bloggaukset on kyllä muistuttanut taas tsemppaamaan ton oman asenteen kanssa. En oo vielä muka ehtinyt haasteeseen vastaamaan, mutta hyvän ajatuksen sain päähäni, kisatilanteessa hyvinvoiva koira on sellainen jonka ohjaajalla on myös hyvä olla :)
Ennen ykkösiä meillä oli pitkään tasainen kakkostulos-linja, nyt on saatu hilattua justjust ykkösen puolelle. Silleen että tiukoilla tuomareille ei nollata mitään ja pisteet ennen riitti hyvään kakkoseen, nyt justjust ykköseen. Ja löysillä tuomareilla on nollailtu ja pisteet ennen riitti hyvään kakkoseen ja nyt justjust ykköseen :)
Tässä meidän kisat viimeisen kahden viikon ajalta. Ajattelin kommentoida vain positiiviset asiat, treenisuunnitelmat on jo tehty.
Mikkeli 8.3. 2015 tuomarina Anne Nokelainen
Oli vähän jännitysmomenttia kun ennen kisan alkua yks luokan koira kävi toisen päälle ja hylättiin sitten onneksi koko kisasta, ihanaa kun tuomari ei suhtautunut kevyesti.
Ottaen huomioon että oltiin meille uudessa hallissa, niin meni ihan tosi hyvin! Normijärkkä, ruudusta poikki.
Istuminen 8 - oli kertaalleen haistellut - ihanaa, vain kerran!
Paikallamakaaminen 7 - tuplakäsky ylös, oli kertaalleen haistellut -ihanaa, vain kerran!
Seuraaminen 8 - vitsi mä olin hyvä, seiniä päin ja kaikkee ja ajattelin vaan sitä että kävelen varmanoloisena ja rentona, pisteitä lähti pomppimisesta! jee!
zeta 9,5 - oli ihan tosi hyvä, teki seisomisenki ihan voimalla!
luoksari 9 - hyvin sivulta alas vaikka tiiraili muistaakseni muualle, oli haistellut vain vähän, stopit tosi hyvät kisastopeiks!
ruutu 8 - vieraassa hallissa takaa yli, oisin halunnut juosta palkkaamaan. korjas itte ihan siihen paikkaan ruutua mitä on treenattukin, ompas etevä pieni koira :)
ohjattu 9,5 - hyvä oli
metsku 9,5 - hyvä oli
tunnari 8 - iski epävarmuus ja aloituksessa meni nenä maahan, mä olin superreipas ja sanoin käskyn vaikka nenä maassa, hupu vastas reippauteen lähtemällä hienosti tekemään tunnaria, toi oman heti
kaukot 6 - ei yhtään tuplakäskyä tai jäätymistä, reagoi johonkin häiriöön ja teki silti senkin vaihdon! ne vaihdot mitkä osaa teki hyvin!
yht. 263,5, 1-tulos. Sijoitus tällä oli myös 1. Saatiin meidän eka tokoruusuke :)
Ojanko 21.3.2015 tuomarina Ossi Harjula
liikkeet kahdessa osassa, paikallaoloissa istuminen eka, kehänä kuulemma karsintojen kehä. oli kiva luotto koiraan, tiesin että se osaa istua myös makuun jälkeen, oli hauska päästä testaamaan auringonsäteet ruutuunmenomatkalla. ja tiesin että se ei lähde pienille keltaisille merkeille kun tehdään ohjattua (hehheh, kuinkas sitten kävikään)
makuu 10 - oli ollut kai aika hyvä, hyvin ylös ja alas, ei juurikaan tainnut haistella
istuminen 10 - oli ollut hyvä (marko kertoi nää)
luoksetulo 9 - suoraan pömpelin alle ja reippaana, vitsit!
ruutu 10 - niin hienosti ruutuun aurinkohäiriöiden läpi, itte annoin stoppikäskyn ennen ruutua kun luulin nauhan suuntaista auringon sädettä nauhaksi, piti peruututtaa koira ruutuun, saattoihan tuo olla, että toinen tassu jäi yli, mutta tuomari tän halus tulkita niin että nauha siirtyi. ei mua haittaa, hupu oli oikeesti tosi hyvä ja ansaitsi kyllä kaikki pisteensä, moni koira ei löytänyt ruutuun aurinkohäiriöstä johtuen.
seuraaminen 9 - tuntui hyvältä, osasin kävellä, biisi soi päässä ja ei iskenyt epävarmuus
ohjattu 0 - tosi hyvä vauhti merkille! paras ikinä kokeessa. vähän hämmennyin kun hoksasin Hupun juoksevan kovaa kohti pientä keltaista merkkiä kapulan sijaan.. hätäilin vähän ohjauksien kanssa ja päädyttiin keskikapulalle. just olin perjantaina miettinyt että ei oo pitkään aikaan tehty ohjatun korjauksia mutta osaahan se ne :D
tunnari 10 - hyvä oli, otti heti oman. oli hauska huomata että vaikka olikin löysät tuomarit niin molemmissa kokeissa hupu oli ainoo koira joka sai tunnareista kympit (itse ehkä keksin sieltä jokusen treeninaiheen toki ;) )
metsku 10 - oli aika normi
zeta 9 - hyvin osas
kaukot 6,5 - näissä oli älyhyvä focus, ollaan tultu niiiin pitkä matka siitä kun ei saatu kuuta vaihtoa tehtyä ilman että jäätiin kiinni johonkin häiriöön. ilme ja asenne oli tosi hyvät! kohta voidaan yrittää siirtää tekniikkaa lähemmäs kisatilanteita ;) saatoin ehkä itsekin hämmästyä että kuinka paljon se olikaan edennyt :D
266p, 1-tulos. Päivän ainoa 1-tulos johon mahtui nolla. (nii, osaavat ei tee nollia) Jos ois osattu ohjattu niin ois saatu ihan mukavat pisteetkin kiltiltä tuomarilta, kymppi oli herkässä.
Ojanko 22.3.2015 tuomarina Harri Laisi
Oli aika jännää kun alitajunnassa kolkutteli ajatus että tästähän vois nyt sen kolmannen ykkösen saada.. Laisi ei muuten ollut yhtään niin löysä kuin muistelin vaikka tosi kiltti oli hänkin. Tai siis ainakaan löysä jakamaan kymppejä. Katsoin huvikseni että viikonlopun kolmessa evl-kokeessa yksilöliikkeissä jaettiin kymppejä seuraavasti Ossi 14 kpl (15 koiraa), Harri 4 kpl (18 koiraa), Pernilla 3 kpl (15 koiraa) (paikallaoloissa niitä tuli useampia kaikilla tuomareilla)
Paikallaolot ensin ja liikkeet yhdessä pötkössä. Alitajunta huuteli että ei Hupu jaksa ku eilenki oli kisa (hyvin jaksoi).
Istuminen - 10
Makuu - 0 tätä ei ole videolla joten en voi analysoida. oli siis iskenyt joku ihan järkyttävä nuuskukohtaus, haistellut maton ympäriltään, ollut ihan mutkalla, putsannut takapuolensakin siinä samalla ja ennen ajan loppua havahtunut ja siirtynyt pystyyn asentoon makaamaan, poikittain rivissä... marko sano että oli ollut sen oloinen että lallallaa voin tehdä täällä mitä haluan ei kiinnosta, mä kuitenkin itte veikkaisin sijaistoimintoa, hallissa oli välillä aika kovaa haukkunaa. no, ei voi tietää. Oli aivan kamalaa joka tapauksessa. pistemenetys ja hukattu ykkönen harmitti, vielä enemmän se että "jos sitä nyt taas rupes ahdistamaan joku" no käytiin pieni kävely puhumassa markon kanssa siitä että mitä hittoa tapahtui ja kävelyltä tullessa ulpu ei vetänytkään pää viidentenä jalkana halliin vaan halusi mennä autoon. meinas tulla tai tulikin aika iso romahdus ohjaajalle.
tähän astisen tokoelämäni suurin tsemppi - 10p ja papukaijamerkki, kaikki maailman kunniapalkinnot. Olin aika paskana. tai en aika vaan tosi. Mietin että jätänkö kokeen kesken kun koiraa nyt varmasti taas ahdistaa ja tästä ei tuu enää ikinä mitään. Harmittelin jo sitä kun kehityn agilityssä niin hemmetin hitaasti ja nyt siitä tulee meidän ainoa laji ja ei ikinä ehditä tulla hyviksi :D Onneks oli pitkä aika ennen omaa vuoroa ja siihen osui mukavia ihmisiä juttelemaan ja sain jotenki keräiltyä ajatukset kasaan. Jay oli vuorossa hyvissä ajoin ennen hupua ja toin hupun kattomaan jayn tunnaria ja ruutua, veti taas autosta halliin, nosti kierroksia kun näki lemppariliikkeensä, leikittiin karvalelulla ja totesin että rento on. Sitten ennen omaa vuoroa vielä hyppelyä ja juoksentelua (kiitos vaan Caritalle ajatuksesta, toimi). Kehässä jännitti ihan sikana, ja oli monta paikkaa joihin jouduin suunnittelemaan oman tekemisen etukäteen että en menisi mukaan liikkurin juttuihin. Olin kyllä hyvä.
Liikkuri pyysi kehään jo kun edellinen koirakko jutteli vielä tuomarin kanssa (varmaan 5 min) mutta menin vasta kun lopettivat (hyvä minä!!) ekan liikkeen aloituspaikkaan kävellessä ulpu kattoi paristi maata, ja muistin vaan jatkaa varmana eteenpäin, aiemmin olisin jo tässä saanut slaagin ja ruvennut läpsyttelemään jalkaa ja kertoinut koiralle että hitto kun on jännää.
tunnari 10 - osasin mennä vasen jalka teipin päälle niin että Ulpun silmissä tiesin mihin oon menossa :) hyvin otti taas oman heti
ruutu 8 - vähän mutkalla ruutuun kun ruutu oli pömpelin alla, mutta häntä pystyssä! niin siistii! saattoi ehkä lähteä vähän ajoissa ruudusta..
kaukot 8 - hyvä asenne ja ilme! ihan sikahyvä maasta sivulle nousu
seuraaminen 8,5 -parissa kohti piti vähän enempi haeskella biisiä päähän soimaan, mutta edelleen tuntui hyvältä, luotan jo aika pitkälti siihen että koira seuraa. muita katsoessa kaavio näytti pitkältä mutta ei tuntunut siltä, oli aika kiva kun sai koko aika toistella sivu-käskyä.
hyppynouto 10 - olin taas niiiiin hyvä koiran eteen nostettavan esteen kanssa ja otin sivulle vasta kun este paikallaan
luoksari 9,5 - oli haistellut ihan tosi vähän vain! jee! ja vielä yksin hallin peränurkassa
zeta 9,5 - tässä kohti tuli aika hieno fiilis kun tiesin että Ulpu osaa kaiken mitä vielä jäljellä ja me saadaan se kolmas ykkönen ja voidaan hengähtää sen asian kanssa
ohjattu 9,5 - snadisti piti pidätellä itkua siinä lähetyksessä ja mietin että hitto jos hupu huomaa niin se ei ehkä sittenkään lähde merkille, mutta lähtihän se. olin vielä tehnyt sille jonku källin ja jättänyt tosi pienen tilan mun ja merkin väliin, hienosti ratkaisi sen :)
tuomarin kommentit oli että kaikki oli erinomaista, piti muistuttaa että se paikallamakuu ei kyllä mennyt ihan putkeen ;) saipahan siinä taas olla kehän jälkeen tippa linssissä tokon takia, kerrankin siksi että selvittiin sen alun jälkeen ja pystyttiin onnistumaan. Oli ihan tajuttoman hienoa olla lähes koiransa arvoinen ohjaaja ja koira pystyi olemaan kehässä rento ja iloinen oma itsensä<3
Tässä vielä video tuohon sunnuntain kokeeseen. Kiitos vaan Caritan Juusolle kuvaamisesta, marko pysty keskittyy kattomiseen ja videollakin näkyi koira ihan koko suorituksen :D
On mulla hieno koira, hieno, ja ei mitenkään liian helppo :D en varmaan osais nauttia onnistumisesta tätäkään vähää jos oltais päästy helpolla. Kiitos Hups että et oo antanut mitään ilmaiseksi. Kiitos myös kaikille meitä tähän mennessä kouluttaneille, auttaneille ja tsempanneille, erityisesti aiempien vuosien tehiskavereille, mm-tiimille- jossa on saatu olla mukana aivan huippu seurassa vaikka meidän edistyminen ei olekaan ehkä ollut tavoitteellisten treeniporukoiden normitahtia. Erityiskiitos vielä Lentsulle ja mun rakkaalle Saralle jotka on opettaneet mulle että toko on ennen kaikkea kivaa. Ja Sarkki on asettanut ne mielikuvat ja tavoitteet vauhdista ja draivista ja ennenkaikkea tekemisen ilosta jolla asiat pitäis tehdä ;)
Matka ja treenit kohti omia ideaalimielikuvia yhdessä tekemisestä jatkuu, onni on kun matkassa on niin ihana treenikaveri kuin Hups<3 Jatkossa aiotaan jatkaa tätä viimeisen puolen vuoden teemaa, pyritään nauttimaan jokaisesta hetkestä ja yhdessä tekemisestä parhaan kaverin kanssa ilman sen kummempia aikatauluja tai tulostavoitteita.
Tekee mieli vähätellä, onhan itsestään selvää että joka koirasta on valioksi, meillä tässä kesti vielä kauheen kauan, mutta ajattelin silti vähän riemuitakin, on niiiiin siistii, että jatkossa meillä on pääsy karsintoihin sun muualle minne vaatimuksena yksi ykköstulos! Jee! Ehkä oon itselleni armollisempi kun mun koira ei oo "se ainoa" joka ei oo vielä valioitunut.
Tiinan hyvinvoiva koira-blogikirjoitus ja sen jälkeiset bloggaukset on kyllä muistuttanut taas tsemppaamaan ton oman asenteen kanssa. En oo vielä muka ehtinyt haasteeseen vastaamaan, mutta hyvän ajatuksen sain päähäni, kisatilanteessa hyvinvoiva koira on sellainen jonka ohjaajalla on myös hyvä olla :)
Ennen ykkösiä meillä oli pitkään tasainen kakkostulos-linja, nyt on saatu hilattua justjust ykkösen puolelle. Silleen että tiukoilla tuomareille ei nollata mitään ja pisteet ennen riitti hyvään kakkoseen, nyt justjust ykköseen. Ja löysillä tuomareilla on nollailtu ja pisteet ennen riitti hyvään kakkoseen ja nyt justjust ykköseen :)
Tässä meidän kisat viimeisen kahden viikon ajalta. Ajattelin kommentoida vain positiiviset asiat, treenisuunnitelmat on jo tehty.
Mikkeli 8.3. 2015 tuomarina Anne Nokelainen
Oli vähän jännitysmomenttia kun ennen kisan alkua yks luokan koira kävi toisen päälle ja hylättiin sitten onneksi koko kisasta, ihanaa kun tuomari ei suhtautunut kevyesti.
Ottaen huomioon että oltiin meille uudessa hallissa, niin meni ihan tosi hyvin! Normijärkkä, ruudusta poikki.
Istuminen 8 - oli kertaalleen haistellut - ihanaa, vain kerran!
Paikallamakaaminen 7 - tuplakäsky ylös, oli kertaalleen haistellut -ihanaa, vain kerran!
Seuraaminen 8 - vitsi mä olin hyvä, seiniä päin ja kaikkee ja ajattelin vaan sitä että kävelen varmanoloisena ja rentona, pisteitä lähti pomppimisesta! jee!
zeta 9,5 - oli ihan tosi hyvä, teki seisomisenki ihan voimalla!
luoksari 9 - hyvin sivulta alas vaikka tiiraili muistaakseni muualle, oli haistellut vain vähän, stopit tosi hyvät kisastopeiks!
ruutu 8 - vieraassa hallissa takaa yli, oisin halunnut juosta palkkaamaan. korjas itte ihan siihen paikkaan ruutua mitä on treenattukin, ompas etevä pieni koira :)
ohjattu 9,5 - hyvä oli
metsku 9,5 - hyvä oli
tunnari 8 - iski epävarmuus ja aloituksessa meni nenä maahan, mä olin superreipas ja sanoin käskyn vaikka nenä maassa, hupu vastas reippauteen lähtemällä hienosti tekemään tunnaria, toi oman heti
kaukot 6 - ei yhtään tuplakäskyä tai jäätymistä, reagoi johonkin häiriöön ja teki silti senkin vaihdon! ne vaihdot mitkä osaa teki hyvin!
yht. 263,5, 1-tulos. Sijoitus tällä oli myös 1. Saatiin meidän eka tokoruusuke :)
Ojanko 21.3.2015 tuomarina Ossi Harjula
liikkeet kahdessa osassa, paikallaoloissa istuminen eka, kehänä kuulemma karsintojen kehä. oli kiva luotto koiraan, tiesin että se osaa istua myös makuun jälkeen, oli hauska päästä testaamaan auringonsäteet ruutuunmenomatkalla. ja tiesin että se ei lähde pienille keltaisille merkeille kun tehdään ohjattua (hehheh, kuinkas sitten kävikään)
makuu 10 - oli ollut kai aika hyvä, hyvin ylös ja alas, ei juurikaan tainnut haistella
istuminen 10 - oli ollut hyvä (marko kertoi nää)
luoksetulo 9 - suoraan pömpelin alle ja reippaana, vitsit!
ruutu 10 - niin hienosti ruutuun aurinkohäiriöiden läpi, itte annoin stoppikäskyn ennen ruutua kun luulin nauhan suuntaista auringon sädettä nauhaksi, piti peruututtaa koira ruutuun, saattoihan tuo olla, että toinen tassu jäi yli, mutta tuomari tän halus tulkita niin että nauha siirtyi. ei mua haittaa, hupu oli oikeesti tosi hyvä ja ansaitsi kyllä kaikki pisteensä, moni koira ei löytänyt ruutuun aurinkohäiriöstä johtuen.
seuraaminen 9 - tuntui hyvältä, osasin kävellä, biisi soi päässä ja ei iskenyt epävarmuus
ohjattu 0 - tosi hyvä vauhti merkille! paras ikinä kokeessa. vähän hämmennyin kun hoksasin Hupun juoksevan kovaa kohti pientä keltaista merkkiä kapulan sijaan.. hätäilin vähän ohjauksien kanssa ja päädyttiin keskikapulalle. just olin perjantaina miettinyt että ei oo pitkään aikaan tehty ohjatun korjauksia mutta osaahan se ne :D
tunnari 10 - hyvä oli, otti heti oman. oli hauska huomata että vaikka olikin löysät tuomarit niin molemmissa kokeissa hupu oli ainoo koira joka sai tunnareista kympit (itse ehkä keksin sieltä jokusen treeninaiheen toki ;) )
metsku 10 - oli aika normi
zeta 9 - hyvin osas
kaukot 6,5 - näissä oli älyhyvä focus, ollaan tultu niiiin pitkä matka siitä kun ei saatu kuuta vaihtoa tehtyä ilman että jäätiin kiinni johonkin häiriöön. ilme ja asenne oli tosi hyvät! kohta voidaan yrittää siirtää tekniikkaa lähemmäs kisatilanteita ;) saatoin ehkä itsekin hämmästyä että kuinka paljon se olikaan edennyt :D
266p, 1-tulos. Päivän ainoa 1-tulos johon mahtui nolla. (nii, osaavat ei tee nollia) Jos ois osattu ohjattu niin ois saatu ihan mukavat pisteetkin kiltiltä tuomarilta, kymppi oli herkässä.
Ojanko 22.3.2015 tuomarina Harri Laisi
Oli aika jännää kun alitajunnassa kolkutteli ajatus että tästähän vois nyt sen kolmannen ykkösen saada.. Laisi ei muuten ollut yhtään niin löysä kuin muistelin vaikka tosi kiltti oli hänkin. Tai siis ainakaan löysä jakamaan kymppejä. Katsoin huvikseni että viikonlopun kolmessa evl-kokeessa yksilöliikkeissä jaettiin kymppejä seuraavasti Ossi 14 kpl (15 koiraa), Harri 4 kpl (18 koiraa), Pernilla 3 kpl (15 koiraa) (paikallaoloissa niitä tuli useampia kaikilla tuomareilla)
Paikallaolot ensin ja liikkeet yhdessä pötkössä. Alitajunta huuteli että ei Hupu jaksa ku eilenki oli kisa (hyvin jaksoi).
Istuminen - 10
Makuu - 0 tätä ei ole videolla joten en voi analysoida. oli siis iskenyt joku ihan järkyttävä nuuskukohtaus, haistellut maton ympäriltään, ollut ihan mutkalla, putsannut takapuolensakin siinä samalla ja ennen ajan loppua havahtunut ja siirtynyt pystyyn asentoon makaamaan, poikittain rivissä... marko sano että oli ollut sen oloinen että lallallaa voin tehdä täällä mitä haluan ei kiinnosta, mä kuitenkin itte veikkaisin sijaistoimintoa, hallissa oli välillä aika kovaa haukkunaa. no, ei voi tietää. Oli aivan kamalaa joka tapauksessa. pistemenetys ja hukattu ykkönen harmitti, vielä enemmän se että "jos sitä nyt taas rupes ahdistamaan joku" no käytiin pieni kävely puhumassa markon kanssa siitä että mitä hittoa tapahtui ja kävelyltä tullessa ulpu ei vetänytkään pää viidentenä jalkana halliin vaan halusi mennä autoon. meinas tulla tai tulikin aika iso romahdus ohjaajalle.
tähän astisen tokoelämäni suurin tsemppi - 10p ja papukaijamerkki, kaikki maailman kunniapalkinnot. Olin aika paskana. tai en aika vaan tosi. Mietin että jätänkö kokeen kesken kun koiraa nyt varmasti taas ahdistaa ja tästä ei tuu enää ikinä mitään. Harmittelin jo sitä kun kehityn agilityssä niin hemmetin hitaasti ja nyt siitä tulee meidän ainoa laji ja ei ikinä ehditä tulla hyviksi :D Onneks oli pitkä aika ennen omaa vuoroa ja siihen osui mukavia ihmisiä juttelemaan ja sain jotenki keräiltyä ajatukset kasaan. Jay oli vuorossa hyvissä ajoin ennen hupua ja toin hupun kattomaan jayn tunnaria ja ruutua, veti taas autosta halliin, nosti kierroksia kun näki lemppariliikkeensä, leikittiin karvalelulla ja totesin että rento on. Sitten ennen omaa vuoroa vielä hyppelyä ja juoksentelua (kiitos vaan Caritalle ajatuksesta, toimi). Kehässä jännitti ihan sikana, ja oli monta paikkaa joihin jouduin suunnittelemaan oman tekemisen etukäteen että en menisi mukaan liikkurin juttuihin. Olin kyllä hyvä.
Liikkuri pyysi kehään jo kun edellinen koirakko jutteli vielä tuomarin kanssa (varmaan 5 min) mutta menin vasta kun lopettivat (hyvä minä!!) ekan liikkeen aloituspaikkaan kävellessä ulpu kattoi paristi maata, ja muistin vaan jatkaa varmana eteenpäin, aiemmin olisin jo tässä saanut slaagin ja ruvennut läpsyttelemään jalkaa ja kertoinut koiralle että hitto kun on jännää.
tunnari 10 - osasin mennä vasen jalka teipin päälle niin että Ulpun silmissä tiesin mihin oon menossa :) hyvin otti taas oman heti
ruutu 8 - vähän mutkalla ruutuun kun ruutu oli pömpelin alla, mutta häntä pystyssä! niin siistii! saattoi ehkä lähteä vähän ajoissa ruudusta..
kaukot 8 - hyvä asenne ja ilme! ihan sikahyvä maasta sivulle nousu
seuraaminen 8,5 -parissa kohti piti vähän enempi haeskella biisiä päähän soimaan, mutta edelleen tuntui hyvältä, luotan jo aika pitkälti siihen että koira seuraa. muita katsoessa kaavio näytti pitkältä mutta ei tuntunut siltä, oli aika kiva kun sai koko aika toistella sivu-käskyä.
hyppynouto 10 - olin taas niiiiin hyvä koiran eteen nostettavan esteen kanssa ja otin sivulle vasta kun este paikallaan
luoksari 9,5 - oli haistellut ihan tosi vähän vain! jee! ja vielä yksin hallin peränurkassa
zeta 9,5 - tässä kohti tuli aika hieno fiilis kun tiesin että Ulpu osaa kaiken mitä vielä jäljellä ja me saadaan se kolmas ykkönen ja voidaan hengähtää sen asian kanssa
ohjattu 9,5 - snadisti piti pidätellä itkua siinä lähetyksessä ja mietin että hitto jos hupu huomaa niin se ei ehkä sittenkään lähde merkille, mutta lähtihän se. olin vielä tehnyt sille jonku källin ja jättänyt tosi pienen tilan mun ja merkin väliin, hienosti ratkaisi sen :)
tuomarin kommentit oli että kaikki oli erinomaista, piti muistuttaa että se paikallamakuu ei kyllä mennyt ihan putkeen ;) saipahan siinä taas olla kehän jälkeen tippa linssissä tokon takia, kerrankin siksi että selvittiin sen alun jälkeen ja pystyttiin onnistumaan. Oli ihan tajuttoman hienoa olla lähes koiransa arvoinen ohjaaja ja koira pystyi olemaan kehässä rento ja iloinen oma itsensä<3
Tässä vielä video tuohon sunnuntain kokeeseen. Kiitos vaan Caritan Juusolle kuvaamisesta, marko pysty keskittyy kattomiseen ja videollakin näkyi koira ihan koko suorituksen :D
On mulla hieno koira, hieno, ja ei mitenkään liian helppo :D en varmaan osais nauttia onnistumisesta tätäkään vähää jos oltais päästy helpolla. Kiitos Hups että et oo antanut mitään ilmaiseksi. Kiitos myös kaikille meitä tähän mennessä kouluttaneille, auttaneille ja tsempanneille, erityisesti aiempien vuosien tehiskavereille, mm-tiimille- jossa on saatu olla mukana aivan huippu seurassa vaikka meidän edistyminen ei olekaan ehkä ollut tavoitteellisten treeniporukoiden normitahtia. Erityiskiitos vielä Lentsulle ja mun rakkaalle Saralle jotka on opettaneet mulle että toko on ennen kaikkea kivaa. Ja Sarkki on asettanut ne mielikuvat ja tavoitteet vauhdista ja draivista ja ennenkaikkea tekemisen ilosta jolla asiat pitäis tehdä ;)
Matka ja treenit kohti omia ideaalimielikuvia yhdessä tekemisestä jatkuu, onni on kun matkassa on niin ihana treenikaveri kuin Hups<3 Jatkossa aiotaan jatkaa tätä viimeisen puolen vuoden teemaa, pyritään nauttimaan jokaisesta hetkestä ja yhdessä tekemisestä parhaan kaverin kanssa ilman sen kummempia aikatauluja tai tulostavoitteita.
maanantai 24. marraskuuta 2014
pitkästä aikaa
Tuli ihan mieleen blogiakin päivitellä kun lukasin viikonloppuna viimeisimmän tekstin pitkästä aikaa.
Sitten Heinäkuun on treenattu aika maltillisesti, osallistuttu kaksiin tokokisoihin ja aika moniin agikisoihin ilman sen suurempaa menestystä :D
Agilitypäivitys:
saatiin tuossa syyskuussakohan se oli meidän ensimmäinen nolla. Oli aika hienoo (minkäännäköistä kontaktille pysähtymistä ei toki tapahtunut, mutta sattui osumaan vahingossa läpi posottaessaan, hyvä tuuri :) ) Radalla vaikein kohta oli ihan lopussa kun piti ehtiä ja piti juosta, oma keskittyminen siinä että radan lopussa pitää sitten juosta kovaa- alku meni kuin puoli itsestään, olin suurinpiirtein siellä missä olin aikonutkin ja koira meni sinne minne pitikin kuin itsestään, tai jos meni vähän pitkäksi niin meni kaarroksen kautta, oli kuitenkin tosi ohjattavissa helpon tuntuisesti. Tuntui semmoiselta hassulta sumulta koko rata. Oli kyllä kivaa saada nolla, voittaa, ja aikakin miltei -20, kun ei kauaa siellä kontakteilla tuhrattu ;)
Sittemmin oon tajunnut että agi on ihan he**etin vaikeeta, ja en ehkä ehdi Hupsin eliniän aikana kehittyä riittävän hyväksi ohjaajaksi jotta päästäisiin edes kakkosluokkaa pidemmälle, josko sinnekään. Kyllä vähän musertaa. Miksi pitää olla kömpelö, hidas reagoimaan ja hidas ylipäätään. Miten mulle on niin erityisen vaikeeta tajuta jotain askelkuvioita ja liikkumista, miten en voi ymmärtää vieläkään mikä on valssi. Ja ollakseen temppuja suht helposti oppiva koira niin tässä lajissa niiden opettaminen on kyllä kovin haastavaa. Toki puolisen vuotta kestänyt "kisoissa ei tarvi tehdä kontakteja" kuuri on selkeesti tehnyt oman osansa. Nyt lumen tultua on käyty aika surkeen vähän vapaatreenaamassakin. Pitäs varmaan kun nyt taas ehtii niin lähteä aina välillä töistä aiemmin treenimään. Viime talvesta poiketen ei oo juuri viikonloppuisinkaan käyty Markon kanssa kun onkin ollut kisoja niin ei ole sitten enää illalla treenattu kisojen päälle. Vähän tylsä tilanne, kun ei kisat edisty jos ei treenaa riittävästi. Toki uskon että tässä Hupun kontaktiasiassa tarvitaan nyt kisoja joissa opetellaan että kontaktit tehdään kisoissa kuten treeneissäkin. Ja olen nyt päättänyt ottaa tässä asiassa itteäni niskasta kiinni.
Mutta se, miksi alettiin agilityä treenaamaan ja kisaamaan, on kyllä tehnyt tehtävänsä. Mun luottamus koiraan on parantunut, sen luottamus muhun on parantunut.
-se leikkii nykysin kisoissa ennen ja jälkeen suorituksen. tässä ehkä isoin asia oli leikkiä ite rentona ja päästä eroon siitä ympärille pälyilystä että näkeekö joku nyt kun koirani ei leiki
-se leikkii nykyisin hihnalla
-uskallan viedä sen agistarttiin vapaana- ei vielä kovin kaunista, eikä takuita ettei yrittäisi säntäillä, mutta ei karkaa kuitenkaan
-ollaan väännetty joitain asioita läpi, ja aiotaan vääntää jatkossakin. ei tällä erää ehkä tokotreenien yhteydessä tarkoituksella vääntöä kaivamalla, mutta esim. näitten hupun arvostamien asioiden kuten agilityn ja vapaana juoksemisen kautta
-eilen treenattiin tokoa jayn agisoissa hallin pihalla, ja siinä se oli, ihan mun kaa :)
-hupu on saanut paljon itseluottamusta ahtaissa kisatilanteissa hallissa olemiseen ja liikkumiseen, agikisoissa se on ihan sokea muille koirille.
-oon saanut kisarutiinia, agilitystarttiin kävely ei jännitä enää yhtään
agissakin jotain pientä kehitystä
-lähdöt on parantuneet ihan sikana, kisoissa pääsääntöisesti pysyy, ja mulla on tunne että pysyy. treeneissä saattaa jos on vaikeeta ja mä epävarma niin karkailla, tai sitten jos on jo vähän väsy ja paljon toistoja alla
-kepit on parantuneet tosi paljon, alkuunhan suurin osa kisavirheistä tuli kepeiltä
agin pienten ja isojen asioiden treenilista on aika valtava. toki on mukavaa että siellä on semmoisia kivoja helppoja yksinkin treenattavissa olevia kisoista poimittuja asioita kuten vauhti-mutkaputki-rengas-suoraputki -> pitäis malttaa tehdä se rengaskin (tai ohjaajan infota ajoissa) ja sama toiseen suuntaan, pitäis olla palikoita joilla ohjaaja sais kääntymään koiran siitä suoralta putkelta jos ei olekaan tarkoitus mennä sitä rengasta :)
Tokopäivitys
ihana kamala toko. Parasta on ollut treenailla tokoa vaikeiden agilityjuttujen jälkeen, tulee hassu illuusio että saattaisin jo jotain osatakin tässä lajissa.
Käytiin extempore seuramestiksissä elokuun lopussa kun koe ei meinannut millään täyttyä. Silloin ei oltu treenattua tokoa oikeastaan ollenkaan n. kuukauteen. Isoimmat virheet tuli muistaakseni kaukoissa-jäi kiinni johonkin häiriöön, alasmenoon tuplakäsky, joku vaihto jäi tekemättä, johonkin lisäkäsky, ja tekniikkakaan ei toki pitänyt sekä ruudussa, jossa ryömi(!) jonkun hajun perässä makuulla ollessaan ja taisi varastaa ruudusta sivulle. Muuten pieniä asioita. Pisteet riitti kakkostulokseen Carinalta , ja olin kyllä tyytyväinen vaikka se haistelu ja häiriöihin kiinni jääminen onkin ehkä maailman eniten ärsyttäviä asioita :D Pääsääntöisesti Hupu tuntui ihan hyvältä ja mua ei juuri jännittänyt kun oltiin niin valmistelemattomina osallistumassa että ei ollut mitään toiveitakaan hyvästä tuloksesta. Hupu tuntui hyvältä liikkeissä siis, väleissä ja aloituksissa oli kyllä jähmeyttä ja vähän jalanläpsyttelyä. Tokakehässä oli jo vähän väsyneen tuntuinen-tosin olin kai ainoa joka sen huomasi. Päätettiin jatkaa treeniä :)
Aika kevyeksi treenailut kuitenkin on jäänet, oli töissä vähän kiireisempi jakso, ei olla missään viikkoryhmässä, eka vuosi kun ei olla tehiksessä, markon kanssa ei juuri tule treenailtua kun se puolestaan on niin monessa ryhmässä joten treenit on jääneet lähinnä lenkin yhteydessä tehtyihin ja ruokatreeneihin.
Vaihdoin tuossa joitakin kuukausia sitten Hupun nappulalle raakaruualta koska tuntui siltä että olisi nyt päästävä hyödyntämään sen kovasti arvostamaa asiaa, ruokaa, paremmin kuin yhtenä könttinä, ja olikin viisas päätös. Koira tuntuu jotenkin iloisemmalta ja pirteältä, oiskohan raakaruuassa kuitenkin ollut jossain suhteessa vääriä määriä, tiedä sitten. Syksyllä oli mm-tiimin leiri jossa Marin kanssa käytiin läpi Hupun perusasentoa. Ymmärsin vihdoin että en vaan voi saada sitä tulemaan lävähtämällä sivulle, ensin on oltava vaan tyytyväinen siihen mihin se nyt parhaimmillaan pystyy. Talven teemana on perusasennot joita on Marin esimerkin ja neuvojen mukaan treenailtu, ja jo nyt muutaman kuukauden jälkeen on nähtävissä huimaa kehitystä, kotipihassa Hups on kerran tai kahdesti jo vahingossa törmännyt (!) Kisoihin tämä ei toki vielä ollut siirtynyt. Toinen tärkee teema ois saada kaukoihin häiriönsietoa, ja tekniikka kestämään kisatilanteita ja kisaetäisyyksiä- samalla kertaa. Seuruussa on keskitytty palasiin, suoraan peruuttaminen onnistuu jo olkkarissa, paljon on työtä jotta se ja muut osat sieltä ulos vietäisiin. Palkkaukseen harjoitellaan sääntöjä, nyt kun tyyppi innostuu kehuista, niin seuraava askel ois saada pureminen/sijaistoiminnot pois, niin että jos ens kesänä uskaltais jo kisata nurtsilla :D
Nyt pitäs ehkä myös aktivoitua olkkaria ja omaa pihaa kauemmas, tarvis kokonaisuuksien treenamista, liikkurointeja ja maahanjättöjen/maassa olojen treeniä. On vaan jotenkin niin haastavaa kun ei oo enää sitä tehisryhmää jossa pääsisi aikataulutetusti kerta viikkoon hyödyntämään muita treeniapuna, nyt osaa kaivata ja arvostaa kun ei enää ole.
Meidän paras koe oli sellainen kun oli treenattu ahkerasti, ja varmaan kk ennen koetta oli hyödynnetty kaikki treenimahikset joissa muita tehden kehääntuloja pikkukokonaisuuksia eri asioista palkkaillen, ja tehty sitä ainaista perusasennon tarjoomista häiriköiden seassa. Näitä pitäisi päästä tekemään enemmän jotenkin, heti huomaa kyllä kun ei ole tehty.
Lauantaina käytiin siis jälleen kokeessa
Koottu kertomus: paikkikset ihan ok, tuli toiveikas olo että mikäs tässä, pahin ohi. ennen eka kehää hermoilin, mentiin huonosti kehään ja oltiin hukassa, Hupu epävarma ja mä huono. Jäin kiinni ihan vääriin asioihin, kuten että ompa ärsyttävää kun kaikki liikkeet alkaa seinän vierestä samasta kohti, niiku sillä ny oikeesti ois sille koiralle väliä.. Meinasin lopettaa kesken ja lopettaa koko lajin. Mua ois varmaan pitänyt vähän läpsiä poskelle. En tiedä mikä, mutta ennen toka kehää sain korjattua asenteeni, ja kas Hupu oli heti rennompi, kokonaisuutena itseasiassa oikein hyvänkin fiiliksen kehä. Käteen jäi kakkostulos ja iso treeni-into. Liikkeetkin siinä tokassa kehässä onnistui sarjalla 9,9,7,8 mikä oli meidän treenimääriin ja osaamiseen nähden kyllä aika hyvin.
isoimmat plussat
-Hupu oli ihan rento kehän ulkopuolella
-tajusin vasta toka kehään menoa ennen että sitä pystyi leikittämään ja temputtamaan siinä odottelualueella koirien seassa, oli tosi mukavan tuntuinen
-tuli luoksarin kohti takaseinää mun luo rentona ja reippaasti, ihan parasta, viimeistään tässä kohti tajusin että vaikka tehty duuni ei tuloksissa näy niin ei se hukkaan ole mennyt
-ruudun merkille sain (=tajusin) viriteltyä ja tehtiin uudella merkki-käskyllä, tuntui sivulla jännittyneeltä ja siltä mitä on haettu (ei kyllä vielä näkynyt vauhdissa juurikaan, mutta silti plussanpuolelle meni tunne)
-tehtiin kaikki kaukovaihdot ilman jämähdystä!
-osasi istua zetassa (kahdesti ;) )
-paikkiksissa oli aika rento ja molempien jälkeen kehu-vapautus-sivulle rutiini toimi hyvin
-ei ollut mitenkään pahasti rynnimässä kehästä ulos, tarjosi kontaktiakin
-meni reippaana takanurkan ruutuun
-mietiskelin tossa sitä 70% kisaonnistumisen sääntöä, ja totesin että itseasiassa Hupu tekee kisoissa liikkeet aika pitkälti 70, tai jopa 80% treenitasostaan, joten ei kun treeniosaamisen tasoa nostamaan. Ei ne kisat oo isoin ongelma :)
-ainiin, maasta kutsu rutiiniin on saatu ihan kivasti intoa ja sellaista jännitettä-etenkin kun vertaa mistä lähdettiin.
treenattavaa
-seuruussa käännöksiä! huomasi että on vedetty meidän pitkulaisella pihalla vain suoraa :D seuruussa liikkurointia, olin ihan hukassa taas ku liikkuroitiin ja tulin kovin hätäiseksi, täykkärit ja oikeelle käännökset videolta oli kyllä ihan järkkyjä, en tiedä pitäskö itkeä vai nauraa. Olin myös kovin hukassa askeleet vasuriin-peruutus aloituksessa, vaikka harjoittelin kehän ulkopuolella
-zetassa ahdistaa eniten käännökset kartioilla, saran kaa nää joskus treenattiin semihyviks, josko hupunkin. musta tuntuu että se oma "tuolta tulee kartio, öö,oo no kas käännyin ja oijjoi kylläpä koira levis oijjoi apuva" olo saattaa ehkä vaikuttaa seuraavaan suoraankin.. ;)
-luoksarissa ois kiva jos ei kaarrattas kolmea metriä mun linjasta sivussa, ja asennot oli tosi vinot. loppupätkään ja kaikkiin pätkiin saisi tulla tietty vielä lisää vauhtia ja voimaa, mutta tässä tapauksessa toisintona viime maaliskuun samassa kohti sijainneesta luoksarista jossa ei halunnut tulla luokse ollenkaan niin olin kyllä vain tyytyväinen. Nii joo, se nuuskiminen..
-ruudun merkki, ja merkkivauhti. ennakoi nyt maahan, mutta en nyt jaksa sitä pitää kauheen isona aiheena
-ohjattu, merkki, merkki ja merkki. myös matala merkki! toki suuntiakin pitäis vahvistella, kokeessa ei halunnut hakea hallin päädyn puoleista kapulaa, ja piti vähän vääntää. meinasin antaa tuoda keskimmäisen, onneksi en kuitenkaan. Korjauksien jälkeen tyyppi lähti ihan pokkana vasuriin kuin päättäen että haen mielummin tän ku toi toinen pääty ois jännempi :D onneks käytiin tää siellä läpi ja pääsin kehumaan kun lopulta meni oikeaan. Ei ollut yhtään ahdistuneen oloinen, ihan häntä pystyssä ja reippaana juoksenteli lisäkäskyistä, sellainen vaan että haluan nyt tuoda tän helpomman. mun kiltti pieni rassu ;)
-metsku, loppupa oli vino, ja oli aika rauhallinen treeniversioon verrattuna, ihan kiva kuiteski
-tunnari, se iänikuinen pito
-kaukot, tekniikka kantamaan kokeissa ja pitkältä matkalta. muista treenata myös seisomisella aloituksia :D
-paikkikset, makuuseen eteenkatsomista, oli aika telkkarilla yhdessä kohti, haistellut oli yllättävän vähän, kiva homma.
-väleissä voisi aktiivisemmin tarjota perusasentoa, ja kehuista voisi loikkia vähän enemmän
noinniiku kokonaisuutena lähinnä tuntuu siltä että tarvittas rutiinia ja lisää treeniä. Ja itelle sitä aivopesua, edelleenkään ei voi käyttää vertauskohtana parhaiden koirakoiden parasta osaamista, vaan pitäs verrata siihen omaan aiempaan osaamiseen. Mut hei, kisoissa ei jännittänyt niin paljon kuin joskus, agikisarutiinien mukaisesti söin aamupalaa, söin jotain evästäkin, ja suurimman osan ajasta olin ihan hyvin voiva ja henki kulki. Jos ees kerran kuussa yrittäs päästä tokokisoihin niin tulis tavaks, niihin ilmottatutuminen on vaan niin ärsyttävän hankalaa, ootella aikoja ja toivoa paikkoja, plaah, se on kyllä niin tylsää agikisoihin ilmoittautumisen helppouteen verrattuna.
Kuvassa Hupu seuramestiksissä, tuossa kuvassa on kaikki<3. Meidän tavoite ja meidän motivaatio jatkaa, yrittää, oppia ja kehittyä. Toki, jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin voisin kyllä olla hoiksempi, ja Hupun häntä heilahtaa kuvassa juuri väärälle sivulle ja ei näy ;)
ainiin, parit videot
viimeisimmät agikisat (toi mun suorana heilahteva vasen käsi on kyllä aika huomiotaherättävän kauhea ilmestys. sekin toki että koira meni puomille vahingossa ja en ollut tilanteen tasolla että se ois tehty loppuun siinäkin tapauksessa)
viikonlopujen kisojen toka kehä (se parempi fiilis)
viikonlopun kisojen eka kehä (se huonompi fiilis)
Sitten Heinäkuun on treenattu aika maltillisesti, osallistuttu kaksiin tokokisoihin ja aika moniin agikisoihin ilman sen suurempaa menestystä :D
Agilitypäivitys:
saatiin tuossa syyskuussakohan se oli meidän ensimmäinen nolla. Oli aika hienoo (minkäännäköistä kontaktille pysähtymistä ei toki tapahtunut, mutta sattui osumaan vahingossa läpi posottaessaan, hyvä tuuri :) ) Radalla vaikein kohta oli ihan lopussa kun piti ehtiä ja piti juosta, oma keskittyminen siinä että radan lopussa pitää sitten juosta kovaa- alku meni kuin puoli itsestään, olin suurinpiirtein siellä missä olin aikonutkin ja koira meni sinne minne pitikin kuin itsestään, tai jos meni vähän pitkäksi niin meni kaarroksen kautta, oli kuitenkin tosi ohjattavissa helpon tuntuisesti. Tuntui semmoiselta hassulta sumulta koko rata. Oli kyllä kivaa saada nolla, voittaa, ja aikakin miltei -20, kun ei kauaa siellä kontakteilla tuhrattu ;)
Sittemmin oon tajunnut että agi on ihan he**etin vaikeeta, ja en ehkä ehdi Hupsin eliniän aikana kehittyä riittävän hyväksi ohjaajaksi jotta päästäisiin edes kakkosluokkaa pidemmälle, josko sinnekään. Kyllä vähän musertaa. Miksi pitää olla kömpelö, hidas reagoimaan ja hidas ylipäätään. Miten mulle on niin erityisen vaikeeta tajuta jotain askelkuvioita ja liikkumista, miten en voi ymmärtää vieläkään mikä on valssi. Ja ollakseen temppuja suht helposti oppiva koira niin tässä lajissa niiden opettaminen on kyllä kovin haastavaa. Toki puolisen vuotta kestänyt "kisoissa ei tarvi tehdä kontakteja" kuuri on selkeesti tehnyt oman osansa. Nyt lumen tultua on käyty aika surkeen vähän vapaatreenaamassakin. Pitäs varmaan kun nyt taas ehtii niin lähteä aina välillä töistä aiemmin treenimään. Viime talvesta poiketen ei oo juuri viikonloppuisinkaan käyty Markon kanssa kun onkin ollut kisoja niin ei ole sitten enää illalla treenattu kisojen päälle. Vähän tylsä tilanne, kun ei kisat edisty jos ei treenaa riittävästi. Toki uskon että tässä Hupun kontaktiasiassa tarvitaan nyt kisoja joissa opetellaan että kontaktit tehdään kisoissa kuten treeneissäkin. Ja olen nyt päättänyt ottaa tässä asiassa itteäni niskasta kiinni.
Mutta se, miksi alettiin agilityä treenaamaan ja kisaamaan, on kyllä tehnyt tehtävänsä. Mun luottamus koiraan on parantunut, sen luottamus muhun on parantunut.
-se leikkii nykysin kisoissa ennen ja jälkeen suorituksen. tässä ehkä isoin asia oli leikkiä ite rentona ja päästä eroon siitä ympärille pälyilystä että näkeekö joku nyt kun koirani ei leiki
-se leikkii nykyisin hihnalla
-uskallan viedä sen agistarttiin vapaana- ei vielä kovin kaunista, eikä takuita ettei yrittäisi säntäillä, mutta ei karkaa kuitenkaan
-ollaan väännetty joitain asioita läpi, ja aiotaan vääntää jatkossakin. ei tällä erää ehkä tokotreenien yhteydessä tarkoituksella vääntöä kaivamalla, mutta esim. näitten hupun arvostamien asioiden kuten agilityn ja vapaana juoksemisen kautta
-eilen treenattiin tokoa jayn agisoissa hallin pihalla, ja siinä se oli, ihan mun kaa :)
-hupu on saanut paljon itseluottamusta ahtaissa kisatilanteissa hallissa olemiseen ja liikkumiseen, agikisoissa se on ihan sokea muille koirille.
-oon saanut kisarutiinia, agilitystarttiin kävely ei jännitä enää yhtään
agissakin jotain pientä kehitystä
-lähdöt on parantuneet ihan sikana, kisoissa pääsääntöisesti pysyy, ja mulla on tunne että pysyy. treeneissä saattaa jos on vaikeeta ja mä epävarma niin karkailla, tai sitten jos on jo vähän väsy ja paljon toistoja alla
-kepit on parantuneet tosi paljon, alkuunhan suurin osa kisavirheistä tuli kepeiltä
agin pienten ja isojen asioiden treenilista on aika valtava. toki on mukavaa että siellä on semmoisia kivoja helppoja yksinkin treenattavissa olevia kisoista poimittuja asioita kuten vauhti-mutkaputki-rengas-suoraputki -> pitäis malttaa tehdä se rengaskin (tai ohjaajan infota ajoissa) ja sama toiseen suuntaan, pitäis olla palikoita joilla ohjaaja sais kääntymään koiran siitä suoralta putkelta jos ei olekaan tarkoitus mennä sitä rengasta :)
Tokopäivitys
ihana kamala toko. Parasta on ollut treenailla tokoa vaikeiden agilityjuttujen jälkeen, tulee hassu illuusio että saattaisin jo jotain osatakin tässä lajissa.
Käytiin extempore seuramestiksissä elokuun lopussa kun koe ei meinannut millään täyttyä. Silloin ei oltu treenattua tokoa oikeastaan ollenkaan n. kuukauteen. Isoimmat virheet tuli muistaakseni kaukoissa-jäi kiinni johonkin häiriöön, alasmenoon tuplakäsky, joku vaihto jäi tekemättä, johonkin lisäkäsky, ja tekniikkakaan ei toki pitänyt sekä ruudussa, jossa ryömi(!) jonkun hajun perässä makuulla ollessaan ja taisi varastaa ruudusta sivulle. Muuten pieniä asioita. Pisteet riitti kakkostulokseen Carinalta , ja olin kyllä tyytyväinen vaikka se haistelu ja häiriöihin kiinni jääminen onkin ehkä maailman eniten ärsyttäviä asioita :D Pääsääntöisesti Hupu tuntui ihan hyvältä ja mua ei juuri jännittänyt kun oltiin niin valmistelemattomina osallistumassa että ei ollut mitään toiveitakaan hyvästä tuloksesta. Hupu tuntui hyvältä liikkeissä siis, väleissä ja aloituksissa oli kyllä jähmeyttä ja vähän jalanläpsyttelyä. Tokakehässä oli jo vähän väsyneen tuntuinen-tosin olin kai ainoa joka sen huomasi. Päätettiin jatkaa treeniä :)
Aika kevyeksi treenailut kuitenkin on jäänet, oli töissä vähän kiireisempi jakso, ei olla missään viikkoryhmässä, eka vuosi kun ei olla tehiksessä, markon kanssa ei juuri tule treenailtua kun se puolestaan on niin monessa ryhmässä joten treenit on jääneet lähinnä lenkin yhteydessä tehtyihin ja ruokatreeneihin.
Vaihdoin tuossa joitakin kuukausia sitten Hupun nappulalle raakaruualta koska tuntui siltä että olisi nyt päästävä hyödyntämään sen kovasti arvostamaa asiaa, ruokaa, paremmin kuin yhtenä könttinä, ja olikin viisas päätös. Koira tuntuu jotenkin iloisemmalta ja pirteältä, oiskohan raakaruuassa kuitenkin ollut jossain suhteessa vääriä määriä, tiedä sitten. Syksyllä oli mm-tiimin leiri jossa Marin kanssa käytiin läpi Hupun perusasentoa. Ymmärsin vihdoin että en vaan voi saada sitä tulemaan lävähtämällä sivulle, ensin on oltava vaan tyytyväinen siihen mihin se nyt parhaimmillaan pystyy. Talven teemana on perusasennot joita on Marin esimerkin ja neuvojen mukaan treenailtu, ja jo nyt muutaman kuukauden jälkeen on nähtävissä huimaa kehitystä, kotipihassa Hups on kerran tai kahdesti jo vahingossa törmännyt (!) Kisoihin tämä ei toki vielä ollut siirtynyt. Toinen tärkee teema ois saada kaukoihin häiriönsietoa, ja tekniikka kestämään kisatilanteita ja kisaetäisyyksiä- samalla kertaa. Seuruussa on keskitytty palasiin, suoraan peruuttaminen onnistuu jo olkkarissa, paljon on työtä jotta se ja muut osat sieltä ulos vietäisiin. Palkkaukseen harjoitellaan sääntöjä, nyt kun tyyppi innostuu kehuista, niin seuraava askel ois saada pureminen/sijaistoiminnot pois, niin että jos ens kesänä uskaltais jo kisata nurtsilla :D
Nyt pitäs ehkä myös aktivoitua olkkaria ja omaa pihaa kauemmas, tarvis kokonaisuuksien treenamista, liikkurointeja ja maahanjättöjen/maassa olojen treeniä. On vaan jotenkin niin haastavaa kun ei oo enää sitä tehisryhmää jossa pääsisi aikataulutetusti kerta viikkoon hyödyntämään muita treeniapuna, nyt osaa kaivata ja arvostaa kun ei enää ole.
Meidän paras koe oli sellainen kun oli treenattu ahkerasti, ja varmaan kk ennen koetta oli hyödynnetty kaikki treenimahikset joissa muita tehden kehääntuloja pikkukokonaisuuksia eri asioista palkkaillen, ja tehty sitä ainaista perusasennon tarjoomista häiriköiden seassa. Näitä pitäisi päästä tekemään enemmän jotenkin, heti huomaa kyllä kun ei ole tehty.
Lauantaina käytiin siis jälleen kokeessa
Koottu kertomus: paikkikset ihan ok, tuli toiveikas olo että mikäs tässä, pahin ohi. ennen eka kehää hermoilin, mentiin huonosti kehään ja oltiin hukassa, Hupu epävarma ja mä huono. Jäin kiinni ihan vääriin asioihin, kuten että ompa ärsyttävää kun kaikki liikkeet alkaa seinän vierestä samasta kohti, niiku sillä ny oikeesti ois sille koiralle väliä.. Meinasin lopettaa kesken ja lopettaa koko lajin. Mua ois varmaan pitänyt vähän läpsiä poskelle. En tiedä mikä, mutta ennen toka kehää sain korjattua asenteeni, ja kas Hupu oli heti rennompi, kokonaisuutena itseasiassa oikein hyvänkin fiiliksen kehä. Käteen jäi kakkostulos ja iso treeni-into. Liikkeetkin siinä tokassa kehässä onnistui sarjalla 9,9,7,8 mikä oli meidän treenimääriin ja osaamiseen nähden kyllä aika hyvin.
isoimmat plussat
-Hupu oli ihan rento kehän ulkopuolella
-tajusin vasta toka kehään menoa ennen että sitä pystyi leikittämään ja temputtamaan siinä odottelualueella koirien seassa, oli tosi mukavan tuntuinen
-tuli luoksarin kohti takaseinää mun luo rentona ja reippaasti, ihan parasta, viimeistään tässä kohti tajusin että vaikka tehty duuni ei tuloksissa näy niin ei se hukkaan ole mennyt
-ruudun merkille sain (=tajusin) viriteltyä ja tehtiin uudella merkki-käskyllä, tuntui sivulla jännittyneeltä ja siltä mitä on haettu (ei kyllä vielä näkynyt vauhdissa juurikaan, mutta silti plussanpuolelle meni tunne)
-tehtiin kaikki kaukovaihdot ilman jämähdystä!
-osasi istua zetassa (kahdesti ;) )
-paikkiksissa oli aika rento ja molempien jälkeen kehu-vapautus-sivulle rutiini toimi hyvin
-ei ollut mitenkään pahasti rynnimässä kehästä ulos, tarjosi kontaktiakin
-meni reippaana takanurkan ruutuun
-mietiskelin tossa sitä 70% kisaonnistumisen sääntöä, ja totesin että itseasiassa Hupu tekee kisoissa liikkeet aika pitkälti 70, tai jopa 80% treenitasostaan, joten ei kun treeniosaamisen tasoa nostamaan. Ei ne kisat oo isoin ongelma :)
-ainiin, maasta kutsu rutiiniin on saatu ihan kivasti intoa ja sellaista jännitettä-etenkin kun vertaa mistä lähdettiin.
treenattavaa
-seuruussa käännöksiä! huomasi että on vedetty meidän pitkulaisella pihalla vain suoraa :D seuruussa liikkurointia, olin ihan hukassa taas ku liikkuroitiin ja tulin kovin hätäiseksi, täykkärit ja oikeelle käännökset videolta oli kyllä ihan järkkyjä, en tiedä pitäskö itkeä vai nauraa. Olin myös kovin hukassa askeleet vasuriin-peruutus aloituksessa, vaikka harjoittelin kehän ulkopuolella
-zetassa ahdistaa eniten käännökset kartioilla, saran kaa nää joskus treenattiin semihyviks, josko hupunkin. musta tuntuu että se oma "tuolta tulee kartio, öö,oo no kas käännyin ja oijjoi kylläpä koira levis oijjoi apuva" olo saattaa ehkä vaikuttaa seuraavaan suoraankin.. ;)
-luoksarissa ois kiva jos ei kaarrattas kolmea metriä mun linjasta sivussa, ja asennot oli tosi vinot. loppupätkään ja kaikkiin pätkiin saisi tulla tietty vielä lisää vauhtia ja voimaa, mutta tässä tapauksessa toisintona viime maaliskuun samassa kohti sijainneesta luoksarista jossa ei halunnut tulla luokse ollenkaan niin olin kyllä vain tyytyväinen. Nii joo, se nuuskiminen..
-ruudun merkki, ja merkkivauhti. ennakoi nyt maahan, mutta en nyt jaksa sitä pitää kauheen isona aiheena
-ohjattu, merkki, merkki ja merkki. myös matala merkki! toki suuntiakin pitäis vahvistella, kokeessa ei halunnut hakea hallin päädyn puoleista kapulaa, ja piti vähän vääntää. meinasin antaa tuoda keskimmäisen, onneksi en kuitenkaan. Korjauksien jälkeen tyyppi lähti ihan pokkana vasuriin kuin päättäen että haen mielummin tän ku toi toinen pääty ois jännempi :D onneks käytiin tää siellä läpi ja pääsin kehumaan kun lopulta meni oikeaan. Ei ollut yhtään ahdistuneen oloinen, ihan häntä pystyssä ja reippaana juoksenteli lisäkäskyistä, sellainen vaan että haluan nyt tuoda tän helpomman. mun kiltti pieni rassu ;)
-metsku, loppupa oli vino, ja oli aika rauhallinen treeniversioon verrattuna, ihan kiva kuiteski
-tunnari, se iänikuinen pito
-kaukot, tekniikka kantamaan kokeissa ja pitkältä matkalta. muista treenata myös seisomisella aloituksia :D
-paikkikset, makuuseen eteenkatsomista, oli aika telkkarilla yhdessä kohti, haistellut oli yllättävän vähän, kiva homma.
-väleissä voisi aktiivisemmin tarjota perusasentoa, ja kehuista voisi loikkia vähän enemmän
noinniiku kokonaisuutena lähinnä tuntuu siltä että tarvittas rutiinia ja lisää treeniä. Ja itelle sitä aivopesua, edelleenkään ei voi käyttää vertauskohtana parhaiden koirakoiden parasta osaamista, vaan pitäs verrata siihen omaan aiempaan osaamiseen. Mut hei, kisoissa ei jännittänyt niin paljon kuin joskus, agikisarutiinien mukaisesti söin aamupalaa, söin jotain evästäkin, ja suurimman osan ajasta olin ihan hyvin voiva ja henki kulki. Jos ees kerran kuussa yrittäs päästä tokokisoihin niin tulis tavaks, niihin ilmottatutuminen on vaan niin ärsyttävän hankalaa, ootella aikoja ja toivoa paikkoja, plaah, se on kyllä niin tylsää agikisoihin ilmoittautumisen helppouteen verrattuna.
Kuvassa Hupu seuramestiksissä, tuossa kuvassa on kaikki<3. Meidän tavoite ja meidän motivaatio jatkaa, yrittää, oppia ja kehittyä. Toki, jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin voisin kyllä olla hoiksempi, ja Hupun häntä heilahtaa kuvassa juuri väärälle sivulle ja ei näy ;)
ainiin, parit videot
viimeisimmät agikisat (toi mun suorana heilahteva vasen käsi on kyllä aika huomiotaherättävän kauhea ilmestys. sekin toki että koira meni puomille vahingossa ja en ollut tilanteen tasolla että se ois tehty loppuun siinäkin tapauksessa)
viikonlopujen kisojen toka kehä (se parempi fiilis)
viikonlopun kisojen eka kehä (se huonompi fiilis)
keskiviikko 30. heinäkuuta 2014
kuinka hupu toimii?
kas, kolme kk mennä hurahti, viimeisin siitä melkein kokonaan ilman tokoa. Ompas tullut arkeen tunteja lisää ja ajatuksiin tilaa :)
Ollaan kisailtu aika ahkeraan agia ja kisaputki jatkuu vieläkin. Välillä on jopa tuntunut siltä että saatetaan joku kaunis päivä joku nollakin saada ykkösistä, mutta mikä tärkeintä, ollaan opittu ihan kauheesti ja meillä on ollut tosi kivaa. Agin kisaaminen nyt vaan on ihan huippuhauskaa. On ehkä maailman siistein tunne kun se tappava jännitys yrittää iskeä omaa vuoroa odottaessa mutta sun ei ees tarvi yrittää saada koiraa kuulolle tai mitään, se voi vetää ihan transsissa sinne radalle ja silti siellä radalla se sitten on mun kanssa tekemässä. Vielä siistimpää on se kun se tappava, musertava hengenahdistusjännitys on päällänsä, kävelet starttiin ja se on poissa, se vaan katoaa. Niin siistiä.
Sen lisäksi miten Hupu toimii olen yrittänyt vähän omatoimisesti tutkia sitä miten mä toimin, agikisoissa jännittäessä pystyn nimittäin paniikin lietsomisen sijaan siirtämään ajatukset johonkin muuhun, viimeksi sain sen mahasta ottaa/hengenahdistus tunteen kaikkoamaan jo ennen radalle kävelyä kun siirsin kaiken keskittymiseni siihen että muistelin tutun biisin sanoja (biisin jonka tavallisesti osaan ulkoa mutta nyt tuli mieleen ehkä eka lause..) Tätä voisi jalostaa ja kokeilla joskus tokokisoissakin, jos sinne asti päästään.
Oon myös opetellut luottamaan Hupuun, tätä on harjoiteltu käytännössä menemällä paristi lähtöön vapaana, tai vähintään lähdössä kun koira haluaisi jumittaa kohti rataa niin pyytämällä se vielä sivulle ennen lähtöä. Ja kas, sehän tottelee mua ;)
Mutta siitä miten hupu toimii, enhän mä sitä vieläkään tiedä, mutta hauskaa ja oivaltavaa pikkuhiljaa oppia jotakin. Tai ihmetellä että mitä siinä välissä tapahtui kun joku asia rupesi toimimaan. (tai ei ruvennut). Meillähän oli esim. agissa "kauhea" "lähtöongelma". Tottelevainen kiltti pikku-Hupuhan ei nääs kun aloitettiin kisaamaan niin olisi niin millään pysynyt lähdössä, jossain kisoissa sanoinkin jollekin että se tuntuu ihan hallitsemattomalta, että mulla ei vaan oo siihen mitään vaikutusmahdollisuutta. Sitten tuossa joskus päätin että se pysyy siellä lähdössä koska se osaa. Itseni tueksi ehkä kertasin käskyä pois kävellessä, yritin kuulostaa uskottavalta. tokihan sitä pysymistä on treeneissä palkkailtu, mutta niin sitä oli "ongelmankin" aikaan. Nyt ollaan treenitilanteissa treenattu myös lähdöissä istumaan jäämistä, joka oli sille joskus ihan tosi vaikeeta, pinksahti aina vaan ylös, ja siitä tuli jopa vähän ahdistavaa. Oon tehnyt sitä lähinnä vasta itsekseen, mutta saan sen kyllä jo jäämään kerrasta istumaan kivalla ilmeellä. Seuravaaksi voitas harkata lähtöjä seisomassa pysyen.
Yksi opeteltu asia on myös hetsaus, Hupuhan on tosi vaikea hetsattava kun se on aina kovin cool, agin kautta oon saanut sille opetettu yy-kaa-koo-juttuja, hiipimistä yms. niin että tunnistaa ne samoiksi myös muissa tilanteissa, toki jalostamista on vielä paljon.
Perusongelma: niin kauan kuin nään treeneissä ja radalla vain Hupun niin meillä menee aika mukavasti ja mun fiilis on hyvä. Jos kuulen agiradalle esim. kuuluttajan tai yleisön, menee aina huonosti, Hupu tuntuu kaikkea muuta kuin käden ja ajatusten jatkeelta. Agissa se ehkä ilmenee niin että se joko suorittelee esteitä toisin kuin on sovittu, tai yrittää purra mua. Tokossahan tapahtuu tosi helposti samantapainen keskittymisen karkaamis-ilmiö. Kun tehdään jotain mitä mun mielestä osataan-> osaan keskittyä ja fiilis on hyvä-> en nää mitään muuta -> Hupu on ihan 100% messissä ja tekee kivasti ja kaikki toimii ja molemmilla on hyvä fiilis vs. olen jostain epävarma, oma keskittyminen rakoilee -> Hupu menee hitaaksi, epävarmaksi. Tästä hyvänä esimerkkinä, kun ne merkit on meille iso ongelma kun "ne on niin hitaita ja huonoja", niin huomasin ennen merkille lähetystä aina katsovani ympärilleni (siis esim. ojangossa) että onko jossain ihmisiä jotka näkee. Ja jos koira menee huonommin kuin parhaimmillaan, niin oikeen rinnasta kouraisee että oushit, nyt kaikki näki tän. Huvittavaa, eikös.
siitä Hupun toimimisesta, Hupu tuntuu olevan monissa tilanteissa sellainen pieni söpö peili sille mitä mun päänsisällä liikkuu. En ole ihan varma pitäisikö tätä viedä eteenpäin siitä näkökulmasta että Hupu pitäisi opettaa sietämään mun epävarmuutta, vai pitäisikö mua vaan yrittää kouluttaa sietämään itseäni. En tiedä.
Lisää Hupun toimimisesta, otetaas se merkki, "se hidas, löysä merkki", ainainen ongelma, tehty ja ahdisteltu jos jossakin koulutuksissa kunnes siitä on tullut entistä huonompi kun siihen liittyy sellainen negativiinen tunnelataus. Jos merkin taakse laittaa lelun kotipihassa, menee koira sinne silti sellaista korkeaa laukkaa, ei niin suoraviivaisesti ja asenteella kuin tahtoisin. (siis meneehän se joo kovaa, mutta jotain puuttuu) Eilen tehtiin iltasella kotona ilman mitään palkkoja seuruuta, jääviä ja luoksaria (vitsit kuinka kivasti teki!) ja sitten sanoin Hupulle että odotas haen kuiteski sisältä jonku lelun. Palkka meni sitten merkin taakse, ja jestas että se ampui sinne merkille. Jotta Hupun palkalla on suurempi merkitys, sen pitää olla tehnyt jotain ensin? Ajattelin nyt testata niin että aina kun tehdään jotain palkattomuuksia niin palkaksi pääsee merkille jonka takana on lelu. Jos se miljoonan toiston jälkeen muuttaisi mielikuvan merkistä, en tiedä, mutta kokeillaan. Se on nyt meidän yksi projekti.Olen myös miettinyt että lelulla palkkaamista pitäisi käyttää ehkä aika säästeliäästi, Hupu tuntuu olevan parhaimmillaan ennen ekaa lelupalkkaa, ennen tokaa myös vielä ok, sitten alkaa jo hieman latistua.
Toinen proggis on sivulletulo vaikeissa paikoissa, se mitä duunataan siellä agikisoissa
Kolmas on häiritty kontakti marko häiriöillä, jos sen oppii, niin oppii ehkä mitä tahansa
Neljäs on suoraan peruuttaminen sivulta, "pilaa" aina meidän seuruut viimeistään kun peruutus on huono. Osaan nykyisin jo jos mulla on ruokakuppi kädessä, heh.
Viides on sivulletuloasenne. Ollaan nyt tehty kotona ruokakupilla sivulla pyörimistä suullisella käskyllä, ja kun pyörimisestä lävähtää sivulle tarpeeksi nopeasti niin saa ruuan. Vaikuttaa aika kivalta. tähän liittyy myös luoksetulon vika pätkä.
Kaukoissa pitäis lisätä etäisyyttä niille kunnon vaihdoille, nyt ollaan ehkä viidessä max. kymmenessä metrissä.
Seitsemäs on määrätietoisuus ja säännöt. Myös mulla on nykyisin sääntöjä. Nuuskiminen on kielletty. Nurtsinsyönti on kielletty. Ollaan saatu näihin aika hyvä rutiini kotipihassa ihan leikkimisen, puiden kiertelyn, yhden hypyn agitreenien lomassa. Ei oo tarvinut taistella enää juurikaan, kerta riittää, ja kiellon jälkeen se on aktiivisesti tekemässä sitä mitä ikinä tehdäänkään. Nyt mulla ois iso ja vaikea vastuu siirtää tää muuallekin. Muuten mennään treeneissä vain hyvän kautta ja vahvistellaan palasia ja kokonaisuuksia, treenataan silloin kun tekee mieli treenata.
Ollaan siis nyt paristi otettu jotain pientä tokoa, ja Hupu on tuntunut kyllä ihan tosi hyvältä.
Agissa jatkuu kontakti- ja keppitreenit..Kun on vierestä seuraillut esim. kilttipoikaputkiaivomies-Jayn kehittymistä, niin ompahan tuossa Hupussa vähän enempi väännettävää ;) Jay kun on vähän sellainen kaveri että kun sille saa kerrotuksi että tätä sulta toivotaan niin se yrittää ihan 150% että saisi toivotun asian tehtyä oikein (ainoastaan joku ohjaajan kädessä oleva pallo voi sitä joskus herpaannuttaa), Hupu on välillä vähän sitä mieltä että ei ne sovitut suoritustavat niin tärkeitä oo jos on esim. kiire tai ohjaaja ite ei oo skarpeimmillaan, mutta voi miten mä niin siitä tykkääkään kaikkine ominaisuuksineen ja haasteineen<3 Ja se agi, siitäkin niin tykkään, mä oon kyllä niiiin syttynyt siihen ja meillä on ihan kauheen hauskaa yhdessä koirani kanssa :)
Laitetaas vielä joku video loppuun, Haminan hellekisat pari viikkoa sitten. Eka rata oli aika huono mutta muuten ihan mukavasti pikkuvirhein, mukavaa oli että hellesäässä vika rata oli fiilikseltä paras https://www.youtube.com/watch?v=8SlVkjXAEFk&list=UUPmrFEh4DBSSyROIFv2qdHw
Ollaan kisailtu aika ahkeraan agia ja kisaputki jatkuu vieläkin. Välillä on jopa tuntunut siltä että saatetaan joku kaunis päivä joku nollakin saada ykkösistä, mutta mikä tärkeintä, ollaan opittu ihan kauheesti ja meillä on ollut tosi kivaa. Agin kisaaminen nyt vaan on ihan huippuhauskaa. On ehkä maailman siistein tunne kun se tappava jännitys yrittää iskeä omaa vuoroa odottaessa mutta sun ei ees tarvi yrittää saada koiraa kuulolle tai mitään, se voi vetää ihan transsissa sinne radalle ja silti siellä radalla se sitten on mun kanssa tekemässä. Vielä siistimpää on se kun se tappava, musertava hengenahdistusjännitys on päällänsä, kävelet starttiin ja se on poissa, se vaan katoaa. Niin siistiä.
Sen lisäksi miten Hupu toimii olen yrittänyt vähän omatoimisesti tutkia sitä miten mä toimin, agikisoissa jännittäessä pystyn nimittäin paniikin lietsomisen sijaan siirtämään ajatukset johonkin muuhun, viimeksi sain sen mahasta ottaa/hengenahdistus tunteen kaikkoamaan jo ennen radalle kävelyä kun siirsin kaiken keskittymiseni siihen että muistelin tutun biisin sanoja (biisin jonka tavallisesti osaan ulkoa mutta nyt tuli mieleen ehkä eka lause..) Tätä voisi jalostaa ja kokeilla joskus tokokisoissakin, jos sinne asti päästään.
Oon myös opetellut luottamaan Hupuun, tätä on harjoiteltu käytännössä menemällä paristi lähtöön vapaana, tai vähintään lähdössä kun koira haluaisi jumittaa kohti rataa niin pyytämällä se vielä sivulle ennen lähtöä. Ja kas, sehän tottelee mua ;)
Mutta siitä miten hupu toimii, enhän mä sitä vieläkään tiedä, mutta hauskaa ja oivaltavaa pikkuhiljaa oppia jotakin. Tai ihmetellä että mitä siinä välissä tapahtui kun joku asia rupesi toimimaan. (tai ei ruvennut). Meillähän oli esim. agissa "kauhea" "lähtöongelma". Tottelevainen kiltti pikku-Hupuhan ei nääs kun aloitettiin kisaamaan niin olisi niin millään pysynyt lähdössä, jossain kisoissa sanoinkin jollekin että se tuntuu ihan hallitsemattomalta, että mulla ei vaan oo siihen mitään vaikutusmahdollisuutta. Sitten tuossa joskus päätin että se pysyy siellä lähdössä koska se osaa. Itseni tueksi ehkä kertasin käskyä pois kävellessä, yritin kuulostaa uskottavalta. tokihan sitä pysymistä on treeneissä palkkailtu, mutta niin sitä oli "ongelmankin" aikaan. Nyt ollaan treenitilanteissa treenattu myös lähdöissä istumaan jäämistä, joka oli sille joskus ihan tosi vaikeeta, pinksahti aina vaan ylös, ja siitä tuli jopa vähän ahdistavaa. Oon tehnyt sitä lähinnä vasta itsekseen, mutta saan sen kyllä jo jäämään kerrasta istumaan kivalla ilmeellä. Seuravaaksi voitas harkata lähtöjä seisomassa pysyen.
Yksi opeteltu asia on myös hetsaus, Hupuhan on tosi vaikea hetsattava kun se on aina kovin cool, agin kautta oon saanut sille opetettu yy-kaa-koo-juttuja, hiipimistä yms. niin että tunnistaa ne samoiksi myös muissa tilanteissa, toki jalostamista on vielä paljon.
Perusongelma: niin kauan kuin nään treeneissä ja radalla vain Hupun niin meillä menee aika mukavasti ja mun fiilis on hyvä. Jos kuulen agiradalle esim. kuuluttajan tai yleisön, menee aina huonosti, Hupu tuntuu kaikkea muuta kuin käden ja ajatusten jatkeelta. Agissa se ehkä ilmenee niin että se joko suorittelee esteitä toisin kuin on sovittu, tai yrittää purra mua. Tokossahan tapahtuu tosi helposti samantapainen keskittymisen karkaamis-ilmiö. Kun tehdään jotain mitä mun mielestä osataan-> osaan keskittyä ja fiilis on hyvä-> en nää mitään muuta -> Hupu on ihan 100% messissä ja tekee kivasti ja kaikki toimii ja molemmilla on hyvä fiilis vs. olen jostain epävarma, oma keskittyminen rakoilee -> Hupu menee hitaaksi, epävarmaksi. Tästä hyvänä esimerkkinä, kun ne merkit on meille iso ongelma kun "ne on niin hitaita ja huonoja", niin huomasin ennen merkille lähetystä aina katsovani ympärilleni (siis esim. ojangossa) että onko jossain ihmisiä jotka näkee. Ja jos koira menee huonommin kuin parhaimmillaan, niin oikeen rinnasta kouraisee että oushit, nyt kaikki näki tän. Huvittavaa, eikös.
siitä Hupun toimimisesta, Hupu tuntuu olevan monissa tilanteissa sellainen pieni söpö peili sille mitä mun päänsisällä liikkuu. En ole ihan varma pitäisikö tätä viedä eteenpäin siitä näkökulmasta että Hupu pitäisi opettaa sietämään mun epävarmuutta, vai pitäisikö mua vaan yrittää kouluttaa sietämään itseäni. En tiedä.
Lisää Hupun toimimisesta, otetaas se merkki, "se hidas, löysä merkki", ainainen ongelma, tehty ja ahdisteltu jos jossakin koulutuksissa kunnes siitä on tullut entistä huonompi kun siihen liittyy sellainen negativiinen tunnelataus. Jos merkin taakse laittaa lelun kotipihassa, menee koira sinne silti sellaista korkeaa laukkaa, ei niin suoraviivaisesti ja asenteella kuin tahtoisin. (siis meneehän se joo kovaa, mutta jotain puuttuu) Eilen tehtiin iltasella kotona ilman mitään palkkoja seuruuta, jääviä ja luoksaria (vitsit kuinka kivasti teki!) ja sitten sanoin Hupulle että odotas haen kuiteski sisältä jonku lelun. Palkka meni sitten merkin taakse, ja jestas että se ampui sinne merkille. Jotta Hupun palkalla on suurempi merkitys, sen pitää olla tehnyt jotain ensin? Ajattelin nyt testata niin että aina kun tehdään jotain palkattomuuksia niin palkaksi pääsee merkille jonka takana on lelu. Jos se miljoonan toiston jälkeen muuttaisi mielikuvan merkistä, en tiedä, mutta kokeillaan. Se on nyt meidän yksi projekti.Olen myös miettinyt että lelulla palkkaamista pitäisi käyttää ehkä aika säästeliäästi, Hupu tuntuu olevan parhaimmillaan ennen ekaa lelupalkkaa, ennen tokaa myös vielä ok, sitten alkaa jo hieman latistua.
Toinen proggis on sivulletulo vaikeissa paikoissa, se mitä duunataan siellä agikisoissa
Kolmas on häiritty kontakti marko häiriöillä, jos sen oppii, niin oppii ehkä mitä tahansa
Neljäs on suoraan peruuttaminen sivulta, "pilaa" aina meidän seuruut viimeistään kun peruutus on huono. Osaan nykyisin jo jos mulla on ruokakuppi kädessä, heh.
Viides on sivulletuloasenne. Ollaan nyt tehty kotona ruokakupilla sivulla pyörimistä suullisella käskyllä, ja kun pyörimisestä lävähtää sivulle tarpeeksi nopeasti niin saa ruuan. Vaikuttaa aika kivalta. tähän liittyy myös luoksetulon vika pätkä.
Kaukoissa pitäis lisätä etäisyyttä niille kunnon vaihdoille, nyt ollaan ehkä viidessä max. kymmenessä metrissä.
Seitsemäs on määrätietoisuus ja säännöt. Myös mulla on nykyisin sääntöjä. Nuuskiminen on kielletty. Nurtsinsyönti on kielletty. Ollaan saatu näihin aika hyvä rutiini kotipihassa ihan leikkimisen, puiden kiertelyn, yhden hypyn agitreenien lomassa. Ei oo tarvinut taistella enää juurikaan, kerta riittää, ja kiellon jälkeen se on aktiivisesti tekemässä sitä mitä ikinä tehdäänkään. Nyt mulla ois iso ja vaikea vastuu siirtää tää muuallekin. Muuten mennään treeneissä vain hyvän kautta ja vahvistellaan palasia ja kokonaisuuksia, treenataan silloin kun tekee mieli treenata.
Ollaan siis nyt paristi otettu jotain pientä tokoa, ja Hupu on tuntunut kyllä ihan tosi hyvältä.
Agissa jatkuu kontakti- ja keppitreenit..Kun on vierestä seuraillut esim. kilttipoikaputkiaivomies-Jayn kehittymistä, niin ompahan tuossa Hupussa vähän enempi väännettävää ;) Jay kun on vähän sellainen kaveri että kun sille saa kerrotuksi että tätä sulta toivotaan niin se yrittää ihan 150% että saisi toivotun asian tehtyä oikein (ainoastaan joku ohjaajan kädessä oleva pallo voi sitä joskus herpaannuttaa), Hupu on välillä vähän sitä mieltä että ei ne sovitut suoritustavat niin tärkeitä oo jos on esim. kiire tai ohjaaja ite ei oo skarpeimmillaan, mutta voi miten mä niin siitä tykkääkään kaikkine ominaisuuksineen ja haasteineen<3 Ja se agi, siitäkin niin tykkään, mä oon kyllä niiiin syttynyt siihen ja meillä on ihan kauheen hauskaa yhdessä koirani kanssa :)
Laitetaas vielä joku video loppuun, Haminan hellekisat pari viikkoa sitten. Eka rata oli aika huono mutta muuten ihan mukavasti pikkuvirhein, mukavaa oli että hellesäässä vika rata oli fiilikseltä paras https://www.youtube.com/watch?v=8SlVkjXAEFk&list=UUPmrFEh4DBSSyROIFv2qdHw
keskiviikko 23. huhtikuuta 2014
epäonnistuja, ei enää niin kovin surkeena :)
Marko sano että mun viimisin blogikirjotus on tosi ahdistava, joten pieni päivitys tähän ylimmäksi. En kuitenkaan jaksa enää kirjoitella treenejä blogiin ainakaan tällä erää, ja pohdistelu siitä mitä ja miten haluan harrastaa jatkuu varmaan ikuisesti, mutta tuskin blogissa, sanottakoon kuitenkin että ei nyt enää niin kauheesti ahdista. Ja muistan jo aika hyvin miksi ja miten haluan tokoa koirieni kanssa harrastaa. Mihin asti sillä pääsee tai ei pääse tai kuinka hitaasti on kuitenkin isossa kuvassa aika toisarvoista.
Toki ollaan aika kivan ja motivoivan ongelman edessä, jos mulle tärkeintä on että koirani näyttää siltä että se rakastaa sitä mitä tekee kutakuinkin joka sekunti tehdessään, ja ei juuri sillä hetkellä haluaisi tehdä mitään muuta mieluummin, on iloinen ja voimakas (hups siis, saralle riittää kun on megailoinen ja sähäkkä), ja sillä on ihan äärettömän hyvä olla juuri siinä silloin mun kanssa oli sitten kyseessä treenit tai koe niin onhan meillä ihan mieletön duuni tehtävänä, mutta kun asiat jakaa kovin pieniin osiin, saadaan paljon paljon pikkupalasia joille voi tehdä paljonpaljon asioita, niin kappas treenimotivaatio kasvaa kummasti. Ehkä mä joskus annan periksi ja vien taas keskeneräisen koiran kehään, mutta nyt ainakin sen aikaa kun mun kärsivällisyys kestää ja muisti riittää niin keskitytään aina vaan painokkaammin siihen korvien asentoon ja oikeaan asenteeseen, myös niissä palikoista joista sen oon ehkä unohtanut aiemmin. Osa näyttämisestä ei toki oo suoraan vaan asennetta, osa on ihan teknista piiperrystä, kuten vaikka se että kaukovaihtojen ny vaan pitää olla ykstahtiset ja täpäkät, muista tulee paha mieli, toistoja, toistoja, sen miettimistä miten treenattavan asian sais juuri tälle koiralle perille niin että siihen tulis mukaan oikea asenne, ja miten juuri Hups juuri kyseisen jutun haluaisi oppia niinkuin mä haluaisin. Taidan pikkuhiljaa saada taas kiinni siitä mistä treenaamisessa on kysymys ja miksi mä siitä niin kovin tykkään.
(edit. pieni tarkennus, en halua sen koirani näyttävän siltä että se rakastaa vaikkapa noutokapulaa, vaan sitä noutoliikkeen tekemistä mun kanssa :) )
Ja onhan meillä se hauska kakkoslaji, siellä ei tartte yhtään miettiä tykkääkö koira siitä mitä se tekee, jos koira vetää radalle niin että melkein tukehtuu, niin draivi lajia kohtaa on munkin mielestä riittävä (ja tää ei oo mun ansiota, se on syntynyt tykkäämään agilitystä, se toko ois sitte se mun tehtävä kauppaa sille oikein- edelleenkin)
Agivideot on niin hauskoja, meitä ei paljon virheet paina ;)
Tsaun kisat
Haun kisat
Kiitos kaikille kommentoineille ja viestitelleille, arvostan kaikkien kiinnostusta/tukea/neuvoja/tsempityksiä kovin<3
Ja juu, tiedän mä ehkä joskus toisinaan jo ittekin että Hups<3 on mennyt paljon eteenpäin ja on nykyään aika eri koira kuin joskus, kiitos sitäkin jankanneille. (sen ohjaaja palaa aina jännissä tilanteissa kuten kokeissa vanhoihin virheisiin ja toimintamalleihin, mutta kai sekin on vaan sitten inhimillistä, kerta toisensa jälkeen..)
Romahduksen opetukset, jos yrittäisi taas muistaa seuraavat asiat:
1.älä haali itsellesi liikaa vastuita ja yritä huolehtia niistä pisteeseen kun ei enää vaan jaksa ja ne vie ilon kaikesta muustakin.
2. jos joku asia ei ole riittävän hyvä tai ei miellytä niin treenaa kunnes saat siitä enemmän kuin riittävän hyvän (kappas juu!)
3. muista ne tärkeimmät syyt miksi asioita tehdään, Hups<3, Sara<3
Toki ollaan aika kivan ja motivoivan ongelman edessä, jos mulle tärkeintä on että koirani näyttää siltä että se rakastaa sitä mitä tekee kutakuinkin joka sekunti tehdessään, ja ei juuri sillä hetkellä haluaisi tehdä mitään muuta mieluummin, on iloinen ja voimakas (hups siis, saralle riittää kun on megailoinen ja sähäkkä), ja sillä on ihan äärettömän hyvä olla juuri siinä silloin mun kanssa oli sitten kyseessä treenit tai koe niin onhan meillä ihan mieletön duuni tehtävänä, mutta kun asiat jakaa kovin pieniin osiin, saadaan paljon paljon pikkupalasia joille voi tehdä paljonpaljon asioita, niin kappas treenimotivaatio kasvaa kummasti. Ehkä mä joskus annan periksi ja vien taas keskeneräisen koiran kehään, mutta nyt ainakin sen aikaa kun mun kärsivällisyys kestää ja muisti riittää niin keskitytään aina vaan painokkaammin siihen korvien asentoon ja oikeaan asenteeseen, myös niissä palikoista joista sen oon ehkä unohtanut aiemmin. Osa näyttämisestä ei toki oo suoraan vaan asennetta, osa on ihan teknista piiperrystä, kuten vaikka se että kaukovaihtojen ny vaan pitää olla ykstahtiset ja täpäkät, muista tulee paha mieli, toistoja, toistoja, sen miettimistä miten treenattavan asian sais juuri tälle koiralle perille niin että siihen tulis mukaan oikea asenne, ja miten juuri Hups juuri kyseisen jutun haluaisi oppia niinkuin mä haluaisin. Taidan pikkuhiljaa saada taas kiinni siitä mistä treenaamisessa on kysymys ja miksi mä siitä niin kovin tykkään.
(edit. pieni tarkennus, en halua sen koirani näyttävän siltä että se rakastaa vaikkapa noutokapulaa, vaan sitä noutoliikkeen tekemistä mun kanssa :) )
Ja onhan meillä se hauska kakkoslaji, siellä ei tartte yhtään miettiä tykkääkö koira siitä mitä se tekee, jos koira vetää radalle niin että melkein tukehtuu, niin draivi lajia kohtaa on munkin mielestä riittävä (ja tää ei oo mun ansiota, se on syntynyt tykkäämään agilitystä, se toko ois sitte se mun tehtävä kauppaa sille oikein- edelleenkin)
Agivideot on niin hauskoja, meitä ei paljon virheet paina ;)
Tsaun kisat
Haun kisat
Kiitos kaikille kommentoineille ja viestitelleille, arvostan kaikkien kiinnostusta/tukea/neuvoja/tsempityksiä kovin<3
Ja juu, tiedän mä ehkä joskus toisinaan jo ittekin että Hups<3 on mennyt paljon eteenpäin ja on nykyään aika eri koira kuin joskus, kiitos sitäkin jankanneille. (sen ohjaaja palaa aina jännissä tilanteissa kuten kokeissa vanhoihin virheisiin ja toimintamalleihin, mutta kai sekin on vaan sitten inhimillistä, kerta toisensa jälkeen..)
Romahduksen opetukset, jos yrittäisi taas muistaa seuraavat asiat:
1.älä haali itsellesi liikaa vastuita ja yritä huolehtia niistä pisteeseen kun ei enää vaan jaksa ja ne vie ilon kaikesta muustakin.
2. jos joku asia ei ole riittävän hyvä tai ei miellytä niin treenaa kunnes saat siitä enemmän kuin riittävän hyvän (kappas juu!)
3. muista ne tärkeimmät syyt miksi asioita tehdään, Hups<3, Sara<3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)