Tuli ihan mieleen blogiakin päivitellä kun lukasin viikonloppuna viimeisimmän tekstin pitkästä aikaa.
Sitten Heinäkuun on treenattu aika maltillisesti, osallistuttu kaksiin tokokisoihin ja aika moniin agikisoihin ilman sen suurempaa menestystä :D
Agilitypäivitys:
saatiin tuossa syyskuussakohan se oli meidän ensimmäinen nolla. Oli aika hienoo (minkäännäköistä kontaktille pysähtymistä ei toki tapahtunut, mutta sattui osumaan vahingossa läpi posottaessaan, hyvä tuuri :) ) Radalla vaikein kohta oli ihan lopussa kun piti ehtiä ja piti juosta, oma keskittyminen siinä että radan lopussa pitää sitten juosta kovaa- alku meni kuin puoli itsestään, olin suurinpiirtein siellä missä olin aikonutkin ja koira meni sinne minne pitikin kuin itsestään, tai jos meni vähän pitkäksi niin meni kaarroksen kautta, oli kuitenkin tosi ohjattavissa helpon tuntuisesti. Tuntui semmoiselta hassulta sumulta koko rata. Oli kyllä kivaa saada nolla, voittaa, ja aikakin miltei -20, kun ei kauaa siellä kontakteilla tuhrattu ;)
Sittemmin oon tajunnut että agi on ihan he**etin vaikeeta, ja en ehkä ehdi Hupsin eliniän aikana kehittyä riittävän hyväksi ohjaajaksi jotta päästäisiin edes kakkosluokkaa pidemmälle, josko sinnekään. Kyllä vähän musertaa. Miksi pitää olla kömpelö, hidas reagoimaan ja hidas ylipäätään. Miten mulle on niin erityisen vaikeeta tajuta jotain askelkuvioita ja liikkumista, miten en voi ymmärtää vieläkään mikä on valssi. Ja ollakseen temppuja suht helposti oppiva koira niin tässä lajissa niiden opettaminen on kyllä kovin haastavaa. Toki puolisen vuotta kestänyt "kisoissa ei tarvi tehdä kontakteja" kuuri on selkeesti tehnyt oman osansa. Nyt lumen tultua on käyty aika surkeen vähän vapaatreenaamassakin. Pitäs varmaan kun nyt taas ehtii niin lähteä aina välillä töistä aiemmin treenimään. Viime talvesta poiketen ei oo juuri viikonloppuisinkaan käyty Markon kanssa kun onkin ollut kisoja niin ei ole sitten enää illalla treenattu kisojen päälle. Vähän tylsä tilanne, kun ei kisat edisty jos ei treenaa riittävästi. Toki uskon että tässä Hupun kontaktiasiassa tarvitaan nyt kisoja joissa opetellaan että kontaktit tehdään kisoissa kuten treeneissäkin. Ja olen nyt päättänyt ottaa tässä asiassa itteäni niskasta kiinni.
Mutta se, miksi alettiin agilityä treenaamaan ja kisaamaan, on kyllä tehnyt tehtävänsä. Mun luottamus koiraan on parantunut, sen luottamus muhun on parantunut.
-se leikkii nykysin kisoissa ennen ja jälkeen suorituksen. tässä ehkä isoin asia oli leikkiä ite rentona ja päästä eroon siitä ympärille pälyilystä että näkeekö joku nyt kun koirani ei leiki
-se leikkii nykyisin hihnalla
-uskallan viedä sen agistarttiin vapaana- ei vielä kovin kaunista, eikä takuita ettei yrittäisi säntäillä, mutta ei karkaa kuitenkaan
-ollaan väännetty joitain asioita läpi, ja aiotaan vääntää jatkossakin. ei tällä erää ehkä tokotreenien yhteydessä tarkoituksella vääntöä kaivamalla, mutta esim. näitten hupun arvostamien asioiden kuten agilityn ja vapaana juoksemisen kautta
-eilen treenattiin tokoa jayn agisoissa hallin pihalla, ja siinä se oli, ihan mun kaa :)
-hupu on saanut paljon itseluottamusta ahtaissa kisatilanteissa hallissa olemiseen ja liikkumiseen, agikisoissa se on ihan sokea muille koirille.
-oon saanut kisarutiinia, agilitystarttiin kävely ei jännitä enää yhtään
agissakin jotain pientä kehitystä
-lähdöt on parantuneet ihan sikana, kisoissa pääsääntöisesti pysyy, ja mulla on tunne että pysyy. treeneissä saattaa jos on vaikeeta ja mä epävarma niin karkailla, tai sitten jos on jo vähän väsy ja paljon toistoja alla
-kepit on parantuneet tosi paljon, alkuunhan suurin osa kisavirheistä tuli kepeiltä
agin pienten ja isojen asioiden treenilista on aika valtava. toki on mukavaa että siellä on semmoisia kivoja helppoja yksinkin treenattavissa olevia kisoista poimittuja asioita kuten vauhti-mutkaputki-rengas-suoraputki -> pitäis malttaa tehdä se rengaskin (tai ohjaajan infota ajoissa) ja sama toiseen suuntaan, pitäis olla palikoita joilla ohjaaja sais kääntymään koiran siitä suoralta putkelta jos ei olekaan tarkoitus mennä sitä rengasta :)
Tokopäivitys
ihana kamala toko. Parasta on ollut treenailla tokoa vaikeiden agilityjuttujen jälkeen, tulee hassu illuusio että saattaisin jo jotain osatakin tässä lajissa.
Käytiin extempore seuramestiksissä elokuun lopussa kun koe ei meinannut millään täyttyä. Silloin ei oltu treenattua tokoa oikeastaan ollenkaan n. kuukauteen. Isoimmat virheet tuli muistaakseni kaukoissa-jäi kiinni johonkin häiriöön, alasmenoon tuplakäsky, joku vaihto jäi tekemättä, johonkin lisäkäsky, ja tekniikkakaan ei toki pitänyt sekä ruudussa, jossa ryömi(!) jonkun hajun perässä makuulla ollessaan ja taisi varastaa ruudusta sivulle. Muuten pieniä asioita. Pisteet riitti kakkostulokseen Carinalta , ja olin kyllä tyytyväinen vaikka se haistelu ja häiriöihin kiinni jääminen onkin ehkä maailman eniten ärsyttäviä asioita :D Pääsääntöisesti Hupu tuntui ihan hyvältä ja mua ei juuri jännittänyt kun oltiin niin valmistelemattomina osallistumassa että ei ollut mitään toiveitakaan hyvästä tuloksesta. Hupu tuntui hyvältä liikkeissä siis, väleissä ja aloituksissa oli kyllä jähmeyttä ja vähän jalanläpsyttelyä. Tokakehässä oli jo vähän väsyneen tuntuinen-tosin olin kai ainoa joka sen huomasi. Päätettiin jatkaa treeniä :)
Aika kevyeksi treenailut kuitenkin on jäänet, oli töissä vähän kiireisempi jakso, ei olla missään viikkoryhmässä, eka vuosi kun ei olla tehiksessä, markon kanssa ei juuri tule treenailtua kun se puolestaan on niin monessa ryhmässä joten treenit on jääneet lähinnä lenkin yhteydessä tehtyihin ja ruokatreeneihin.
Vaihdoin tuossa joitakin kuukausia sitten Hupun nappulalle raakaruualta koska tuntui siltä että olisi nyt päästävä hyödyntämään sen kovasti arvostamaa asiaa, ruokaa, paremmin kuin yhtenä könttinä, ja olikin viisas päätös. Koira tuntuu jotenkin iloisemmalta ja pirteältä, oiskohan raakaruuassa kuitenkin ollut jossain suhteessa vääriä määriä, tiedä sitten. Syksyllä oli mm-tiimin leiri jossa Marin kanssa käytiin läpi Hupun perusasentoa. Ymmärsin vihdoin että en vaan voi saada sitä tulemaan lävähtämällä sivulle, ensin on oltava vaan tyytyväinen siihen mihin se nyt parhaimmillaan pystyy. Talven teemana on perusasennot joita on Marin esimerkin ja neuvojen mukaan treenailtu, ja jo nyt muutaman kuukauden jälkeen on nähtävissä huimaa kehitystä, kotipihassa Hups on kerran tai kahdesti jo vahingossa törmännyt (!) Kisoihin tämä ei toki vielä ollut siirtynyt. Toinen tärkee teema ois saada kaukoihin häiriönsietoa, ja tekniikka kestämään kisatilanteita ja kisaetäisyyksiä- samalla kertaa. Seuruussa on keskitytty palasiin, suoraan peruuttaminen onnistuu jo olkkarissa, paljon on työtä jotta se ja muut osat sieltä ulos vietäisiin. Palkkaukseen harjoitellaan sääntöjä, nyt kun tyyppi innostuu kehuista, niin seuraava askel ois saada pureminen/sijaistoiminnot pois, niin että jos ens kesänä uskaltais jo kisata nurtsilla :D
Nyt pitäs ehkä myös aktivoitua olkkaria ja omaa pihaa kauemmas, tarvis kokonaisuuksien treenamista, liikkurointeja ja maahanjättöjen/maassa olojen treeniä. On vaan jotenkin niin haastavaa kun ei oo enää sitä tehisryhmää jossa pääsisi aikataulutetusti kerta viikkoon hyödyntämään muita treeniapuna, nyt osaa kaivata ja arvostaa kun ei enää ole.
Meidän paras koe oli sellainen kun oli treenattu ahkerasti, ja varmaan kk ennen koetta oli hyödynnetty kaikki treenimahikset joissa muita tehden kehääntuloja pikkukokonaisuuksia eri asioista palkkaillen, ja tehty sitä ainaista perusasennon tarjoomista häiriköiden seassa. Näitä pitäisi päästä tekemään enemmän jotenkin, heti huomaa kyllä kun ei ole tehty.
Lauantaina käytiin siis jälleen kokeessa
Koottu kertomus: paikkikset ihan ok, tuli toiveikas olo että mikäs tässä, pahin ohi. ennen eka kehää hermoilin, mentiin huonosti kehään ja oltiin hukassa, Hupu epävarma ja mä huono. Jäin kiinni ihan vääriin asioihin, kuten että ompa ärsyttävää kun kaikki liikkeet alkaa seinän vierestä samasta kohti, niiku sillä ny oikeesti ois sille koiralle väliä.. Meinasin lopettaa kesken ja lopettaa koko lajin. Mua ois varmaan pitänyt vähän läpsiä poskelle. En tiedä mikä, mutta ennen toka kehää sain korjattua asenteeni, ja kas Hupu oli heti rennompi, kokonaisuutena itseasiassa oikein hyvänkin fiiliksen kehä. Käteen jäi kakkostulos ja iso treeni-into. Liikkeetkin siinä tokassa kehässä onnistui sarjalla 9,9,7,8 mikä oli meidän treenimääriin ja osaamiseen nähden kyllä aika hyvin.
isoimmat plussat
-Hupu oli ihan rento kehän ulkopuolella
-tajusin vasta toka kehään menoa ennen että sitä pystyi leikittämään ja temputtamaan siinä odottelualueella koirien seassa, oli tosi mukavan tuntuinen
-tuli luoksarin kohti takaseinää mun luo rentona ja reippaasti, ihan parasta, viimeistään tässä kohti tajusin että vaikka tehty duuni ei tuloksissa näy niin ei se hukkaan ole mennyt
-ruudun merkille sain (=tajusin) viriteltyä ja tehtiin uudella merkki-käskyllä, tuntui sivulla jännittyneeltä ja siltä mitä on haettu (ei kyllä vielä näkynyt vauhdissa juurikaan, mutta silti plussanpuolelle meni tunne)
-tehtiin kaikki kaukovaihdot ilman jämähdystä!
-osasi istua zetassa (kahdesti ;) )
-paikkiksissa oli aika rento ja molempien jälkeen kehu-vapautus-sivulle rutiini toimi hyvin
-ei ollut mitenkään pahasti rynnimässä kehästä ulos, tarjosi kontaktiakin
-meni reippaana takanurkan ruutuun
-mietiskelin tossa sitä 70% kisaonnistumisen sääntöä, ja totesin että itseasiassa Hupu tekee kisoissa liikkeet aika pitkälti 70, tai jopa 80% treenitasostaan, joten ei kun treeniosaamisen tasoa nostamaan. Ei ne kisat oo isoin ongelma :)
-ainiin, maasta kutsu rutiiniin on saatu ihan kivasti intoa ja sellaista jännitettä-etenkin kun vertaa mistä lähdettiin.
treenattavaa
-seuruussa käännöksiä! huomasi että on vedetty meidän pitkulaisella pihalla vain suoraa :D seuruussa liikkurointia, olin ihan hukassa taas ku liikkuroitiin ja tulin kovin hätäiseksi, täykkärit ja oikeelle käännökset videolta oli kyllä ihan järkkyjä, en tiedä pitäskö itkeä vai nauraa. Olin myös kovin hukassa askeleet vasuriin-peruutus aloituksessa, vaikka harjoittelin kehän ulkopuolella
-zetassa ahdistaa eniten käännökset kartioilla, saran kaa nää joskus treenattiin semihyviks, josko hupunkin. musta tuntuu että se oma "tuolta tulee kartio, öö,oo no kas käännyin ja oijjoi kylläpä koira levis oijjoi apuva" olo saattaa ehkä vaikuttaa seuraavaan suoraankin.. ;)
-luoksarissa ois kiva jos ei kaarrattas kolmea metriä mun linjasta sivussa, ja asennot oli tosi vinot. loppupätkään ja kaikkiin pätkiin saisi tulla tietty vielä lisää vauhtia ja voimaa, mutta tässä tapauksessa toisintona viime maaliskuun samassa kohti sijainneesta luoksarista jossa ei halunnut tulla luokse ollenkaan niin olin kyllä vain tyytyväinen. Nii joo, se nuuskiminen..
-ruudun merkki, ja merkkivauhti. ennakoi nyt maahan, mutta en nyt jaksa sitä pitää kauheen isona aiheena
-ohjattu, merkki, merkki ja merkki. myös matala merkki! toki suuntiakin pitäis vahvistella, kokeessa ei halunnut hakea hallin päädyn puoleista kapulaa, ja piti vähän vääntää. meinasin antaa tuoda keskimmäisen, onneksi en kuitenkaan. Korjauksien jälkeen tyyppi lähti ihan pokkana vasuriin kuin päättäen että haen mielummin tän ku toi toinen pääty ois jännempi :D onneks käytiin tää siellä läpi ja pääsin kehumaan kun lopulta meni oikeaan. Ei ollut yhtään ahdistuneen oloinen, ihan häntä pystyssä ja reippaana juoksenteli lisäkäskyistä, sellainen vaan että haluan nyt tuoda tän helpomman. mun kiltti pieni rassu ;)
-metsku, loppupa oli vino, ja oli aika rauhallinen treeniversioon verrattuna, ihan kiva kuiteski
-tunnari, se iänikuinen pito
-kaukot, tekniikka kantamaan kokeissa ja pitkältä matkalta. muista treenata myös seisomisella aloituksia :D
-paikkikset, makuuseen eteenkatsomista, oli aika telkkarilla yhdessä kohti, haistellut oli yllättävän vähän, kiva homma.
-väleissä voisi aktiivisemmin tarjota perusasentoa, ja kehuista voisi loikkia vähän enemmän
noinniiku kokonaisuutena lähinnä tuntuu siltä että tarvittas rutiinia ja lisää treeniä. Ja itelle sitä aivopesua, edelleenkään ei voi käyttää vertauskohtana parhaiden koirakoiden parasta osaamista, vaan pitäs verrata siihen omaan aiempaan osaamiseen. Mut hei, kisoissa ei jännittänyt niin paljon kuin joskus, agikisarutiinien mukaisesti söin aamupalaa, söin jotain evästäkin, ja suurimman osan ajasta olin ihan hyvin voiva ja henki kulki. Jos ees kerran kuussa yrittäs päästä tokokisoihin niin tulis tavaks, niihin ilmottatutuminen on vaan niin ärsyttävän hankalaa, ootella aikoja ja toivoa paikkoja, plaah, se on kyllä niin tylsää agikisoihin ilmoittautumisen helppouteen verrattuna.
Kuvassa Hupu seuramestiksissä, tuossa kuvassa on kaikki<3. Meidän tavoite ja meidän motivaatio jatkaa, yrittää, oppia ja kehittyä. Toki, jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin voisin kyllä olla hoiksempi, ja Hupun häntä heilahtaa kuvassa juuri väärälle sivulle ja ei näy ;)
ainiin, parit videot
viimeisimmät agikisat (toi mun suorana heilahteva vasen käsi on kyllä aika huomiotaherättävän kauhea ilmestys. sekin toki että koira meni puomille vahingossa ja en ollut tilanteen tasolla että se ois tehty loppuun siinäkin tapauksessa)
viikonlopujen kisojen toka kehä (se parempi fiilis)
viikonlopun kisojen eka kehä (se huonompi fiilis)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti