väärä asenne

Agin treenaaminen on nyt ollut tosi kivaa, haluisin ihan sikana päästä kisaamaan siinä (pitkä on matka!) 2x2 kepeissäkin tapahtui joku loksahdus kun Hupu hiffas ja sille tapahtu se sen ilmeen muuttuminen ja vauhdin kasvu. Oli helppo treenailla viikonloppuna Heinolassa käydessä ku kepit pysty jättää pihalle odottaa seuraavaa treenihetkeä, tääl ei oikein voi ku joku ne nyysis kuiteski (eikä piha oo oma). Tehtiin eilen markon treeneissä hauskaa pätkää jossa oli paljon tosi vaikeita juttuja, ja olipa siistiä kun sain pari juttua onnistumaan, niiku semmonen kaukaa ohjattu pari estettä missä piti jotenkin törkkästä jotta koira valkkas vierekkäisestä putkesta ja puomista putken kun muuten se ei ollut linjalla ja sen jälkeen piti ehtiä ennen koiraa ohjaamaan seuraavaan putkeen jollain-en muista ohjauksen nimeä-jutulla, no mutta niin että se käänty mun jalkojen edestä. Saatiin se kerran osumaan niin että tuntui että olin suht oikeaan aikaan suht oikeassa paikassa, oli hienoo! Ja toinen semmoinen kans putkee ja niitten välistä suoraan renkaalle, Hupulla auttoi ohittamaan putket kun olin kaukana ja liikkeessä. Ah, ja se teki tosi hienoja puomin kontakteja, ovat sille helppoja jos mä jatkan matkaa, jos mä oon takana niin sillon sitä himmailua varmaan helpoiten tulee.

Sit se ykköslaji, mikään ei masenna niiku kisakirje. Huomasin tänään miettiväni ihan tosissaan että täällä hallin takana (kun tehtiin pikatreeni) on kauheen kivaa, että voi miten siistiä ois jos saatas tehdä meiän koe täällä kahdelleen ja tuomarit vois kattoa vaikka ikkunasta :D Eniten ahdistaa se että kun kaikki osaaminen ja pystyminen siihen ykköseen pitäs olla, ja vähän vahvempikin kuin että tuurilla, on tehty useaan useaan kertaa voivoi läpi vain pikkuvirhein (jotka on oikeesti tosi tärkeitä asioita mitä pitäs treenaa ja mihin pitäs panostaa jne. Mutta eivät ne pisteellisesti nollaa tms.) Ois niin hiton kiva päästä siitä eroon ja alkaa treenaamaan niiku oikeesti ilman että tarvis miettiä koska menee voivoi kokeeseen jne. Ahdistaa. Miten mun pää kestää räjähtämättä neljän minuutin paikallaolon, miten mä kestän olla kehässä ne kahdeksan pitkää liikettä. Ennenkaikkea, miten voisin suoriutua siitä omasta ahdistuksesta niin että koiralla ois hyvä olla?!! En mä tajuu. Mitä mä pelkään? Sitä että ei olla täydellisiä, kun tiedän että ei olla.