pikakelauksella

ohops, blogi vähän jäänyt, no kaikkea on kuiteski tehty.

Näytön jälkeen oli varmaan jotain treeniä, mitään en muista. Viikonlopuksi schapeleirille.

Perjantaina pienellä nurtsinpalalla iltatokoja muiden mätsäröidessä molempien kanssa, olipas kivat asenteet.

Lauantaina koulutusta. Seuraa pari askelta + pa + palkka. Sopis molemmille. Sarkin kanssa seurattiin namin ohi, meni hyvin ku vähä väännettiin! Hups treenas merkkivauhtia , samaa kiertojuttua kun on tehty mutta on vähän oiottu, ku palkkas välillä ihan kiertämisestäkin ni avot! Tätä tehdään!

Leirin siistein hetki oli iltaselle läheisellä urheilukentällä (ei koirakieltoja! ) päivin ja poikien kanssa treenaamassa, molemmat mun koirat teki sekaisin, tää tuntu aina välillä jopa sujuvan, mitä nyt Hups välillä siirtynyt lähemmäs Saran tehdessä tai Sara juokseekin kohti kun oon hihkassut jes. Mutta se joku kohta kun Hupu kiersi maalia tuhatta ja sataa ja samalla draivilla teki seuraamista ja luoksetuloa, ilta-aurinko paistoi, nurtsi oli lyhyt ja oltiin vaan ja tehtiin, ja kaikki oli helppoa, koira oli innokas, kevyt ja lentoon lähdössä. Ooh<3

Sunnuntaina kisaharkka. Olin superahdistunu. Mun jännitys on saavuttanut seuraavan asteen, oon vihainen, kiukkuinen ja hermostunut. Nice. Tiuskaisin sitten liikkurille kesken seuruun kun se sanoi että tk mars ja huus perään tylysti että pysähdy hei...johon mä sitten että mars tarkottaa että pitää jatkaa matkaa.. Hohhoijakkaa, onkohan tää tullut siitä "minä näytän koiralle että hallitsen tilannetta" Voi reps, ennen pelotti, nyt oon kiukkuinen. Ja vaikka ois kuinka "oikeessa" niin ehkäpä myös kisaa leikkiessä pitäis pitää päänsä kiinni ja olla kohtelias. Pyysin kyllä anteeksi jälkikäteen. Sara oli ihan järkky, pahempi ku missään kokeessa ever. Ja toki sen ohjaaja tietty kans, eihän se koira yksin ois. Hups oli aika vetelä. Ei vissiin ulkopuolisen silmiin. Mut hei, hellettä oli 27 ja se reippaasti voivotteli siel jossai melkein pellossa keskellä mökkejä ja haukkuvia koiria! Tosin paikallaolossa nuuski maata aika sijaistoiminnon oloisesti.

Alkuviikosta sitten terapia-agilityä. On paljon juttuja jotka tuntuu luontevilta, sitten on jotain jotka vaan ei mee mun aivoihin. Hirvee helle, inhoooon. Tokoakin vaan hallissa. Ihanan viileetä, hyvä olla, Hups on loistanut<3 Kun pistetään ovet kii ja mennään kahdelleen viileeseen halliin niin kaikki on ihan täydellistä :) Joku päivä testailtiin näytösjuttuja ulkokentällä. Hups oli ihan superläkähtynyt jo treeneistä, hyvä jos jaksoi kävellä. Merkkiin tuli muuten aikas hyvä vauhti kun juoksivat Hurjan kanssa vierekkäisille merkeille yhtä aikaa lähetettyinä. Hyppynoutoja vastatusten, meinas jäädä kiinni viereen lentäneeseen kapulaan ja mietti sitä kovin -> hidastu, kannustamalla reippaampi. Luoksetuloja parilla eri koirakombinaatiolla, menee superhelposti iiisolle kaarelle.

Hallissa on on tehty seuruu ja jääväjuttuja peilin eessä. Tunnaria kokeiltiin maassa makaavan markon päältä, ei niiku yhtään pystynyt, oli supervaikee! Tai ekana kapulat markon vieressä, sitte nojallaan ja lopuks päällä. Vikassa versiossa teki kaikki mahdolliset "kierrän piilon, hyppään hypyn" yms. ideat ennen kuin meni kapuloille. Sitten toi eka kapulan jaloista lähtien ja kehuin vaan ja lähetin uusiks ni siitä sitten järjestyksessä toi kaikki ja lopulta oman, oisko ollut kolmas. Snadi ahistus että rikoin tunnarin mutta osas sen sitten erikseen kyl. Seukkipäivänä treenattiin muita vaikeita tunnareita, kapuloiden yms. lelujen seasta, putken jälkeen yms. ja niissä oli ihan super, haisteli rauhassa ja toi oman :) Erikseen ollaan treenattu tunnarin pitoa ja vauhdista sivulletuloa tunnari suussa. Ah ja Saran jäljiltä oli ohjattu sopivasti niin että merkiltä lähtiessä piti mennä tunnarien yli ja haettava kapula oli ihan putken suun edessä. Osasin auttaa Hupua ja kävin näyttää haettavan ja se meni ihan superisti häiriöistä huolimatta! Normistihan se ei meinaa päästä tunnarikapuloista oikein yli kun haistelu on niiiiiin siistiiii. Sara on tehnyt levollisia paikallaoloja ja Hups on harkannut mun tekemiä häiriöitä, leluja, juoksua, hiipimistä yms. Kerran mokas ja sitten hiffas että aijoo, teki kivalla asenteella leikkinä. Sara on tehnyt hallissa lähinnä seuruuta ja jääviä, ja sitä ohjattua ja tunnarin palautuksia niin että tarjois itte loppuperusasennon. aa joo ja Hupulla kans putkesta putkeen stoppileikkiä. Sanoinko jo että Hupsin kanssa tyhjiössä treenaamiskokemukset lähentelee jotain täydellisyyttä, on vaan minä ja mun koira, ja se haluaa tehdä, ja se hiffaa ihan kaiken, se on innokas, äänetön, tarkka, vauhdikas, hurja, kiltti, keskittynyt, noh, ihan kaikkea mitä nyt ikinä keksin kuvitella. Hupsin ohjaaja puolestaan, rento, iloinen, keskittynyt, kiva ja reilu.

Perjantaina kisaharkkailemassa. Sara oli aika katastrofi, tai Saran ohjaja. Mut hei, se teki hiljasen paikallaolon :) Hupsin kanssa meinaa oma pää vähän, tai vähän enemmän, levitä. Meni vähän ruohonsyöntibugille ja ahdisti jne.

Lauantaina oli mun järkkäämä Vapun koulutuspäivä tokokoirille, aamu hyppistä ja ip motskaa. Hyppis on aina kiinnostavaa, motskaosuus <3 Muutama tärkein pointti mulle, jos tarpeeksi toistaa niin ehkä en taas unohda. Kisaharkassa mitataan osaamista, kisaharkassa luodaan koiralle mielikuva että se on ihan superloistava ja rakennetaan sen itseluottamus kisatilanteisiin. Ei nillitetä jostain vinosta perusasennosta kun se korjataan sitten TREENEISSÄ. Kurkkiminen kertoo koiralle: "en muuten luota suhun, senkin pikkup***a". Koiran osaamisen taso eri tilanteissa niin fluent että oikeesti voi olettaa sen osaavan kisoissakin. Niin, kouluta koiras ja sitten luota siihen ja mene kisaamaan sen kanssa niin että olet ylpeä siitä. Jepjep. Jos vaan ois Vappu joka viikko.

Kaikkien koirien osioista tuli paljon hyödyllisiä juttuja ja kysyin Hupn ruohonsyöntibugistakin. Hupun vuorolla treenattiin vähän leikkiä kun mä oon sluibaillut. Nyt treenataan se kuntoon! Kahden lelun leikki + uusi irrotuskäsky. Sitten ahdistaviin tilanteisiin menemistä-> sivulla on hyvä olla. Tosi tärkeä ajatus: voi palkata myös ilman kehua-> ohjaaja joka ei kehu-ei ole iloinen on myös hyvä juttu! Mä oon niin yrittänyt rakentaa sitä sosiaalista palkkaa että tämmönen ei oo tullut mieleenkään. Nyt sitten vahvistellaan perusasentoa, ihan hulluna! Ja mennään tekemään sitä kisojen reuna-alueille tms.

Jos koira tekee jotain mitä en halua tapahtuvan-> jätä huomioimatta & vahvista sitä mitä halua. Yksinkertaista ja silleen.

Ainiin ja löyty ihania helposti korjattavia (tai helposti ja helposti) asioita. Mä lääpin huomaamattani hupua kun jännittää! Kun alan kehumaan ja se ei lennähdä ilmaan niin vähän niiku läppäsen sitä päähän, ei varmaan oo kivaa. Palkkaus namipussista on hidasta, koira jää kiinni sen pussin rapisteluun, pullottavat treeniliivit ja taskut ei oo kauheen kivoi.

Paljon kaikkea niin fiksua treenattavaa, niin pientä, niin paljon mistä pitäisi palkata enemmän. Niin paljon mitä voi muuttaa omassa tekemisessä :) Tosin tekee mieli pistää kaikki kisasuunnitelmat jäihin ja treenata ne koirat oikeesti osaaviks.