Having fun

Sunnuntaina taidettiin vaan löhöillä ja lenkkeillä, maanantaina Hups kävi pihliksen kentällä ni sain treenit videolle ni on taas mistä katella treenisuunnitelmaan aiheita. Tosin laihdutuskuuri-ohjaajan-tais nousta ihan ykköseks niistä, Hupun seuraamisen lisäks.. Jottei kehittyminen pääse loppumaan niin unohdan iloisesti olla tyytyväinen niistä asioista jotka on kehittynyt ja pidän niitä itsestäänselvyyksinä ja saan kauheita masennuksen aiheita asioista joitten pitäs olla kunnossa ihanjustnytheti, vaikka tähän mennessä ovat kelvanneet sellaisina kuin ovat.. Niiku joku seuruun kontaktintiputtelu, onhan se sitä jo kaks vuotta tiputellut, ei se varmaan muutu täydelliseksi sillä että nyt vaan rupee haluamaan, vaan on tehtävä vähän enemmän töitä. Ja herkkäpikkuHupuhan huomaa jo mun turhautumisen ja tyytymättömyyden yleensä jo ennen ku oon ite ees ehtinyt tunnistaa niitä.. Kirjotin videolle vaan negatiiviset kommentit, mutta sanottakoon että
+kentällä meni fillaria kävelijää yms. ja Hupu ei niistä välittänyt kun treenattiin, tää ei todellakaan oo ollut mikään helppo juttu, ja edelleen kaukana itsestäänselvyydestä, mutta nykyisin voin jo olla aika varma, että jos puskasta tulee fillari, niin pahin mitä se tekee, on katsoo.
+lähti aika rohkeesti etukäteen tehdylle tunnarille vieraassa paikassa, innostui kun pongasi kapulat
+löysi hyvin ruutuun vieraassa paikassa
+hyvää seuruuta istumisessa
+luoksetulon stopit oli oudot, kun meni muka merkille, mutta, enivei, stoppasi hyvin
+onhan ne kaukotkin tullut pitkän matkaa siitä kun se kaukojumppaa tehdessä lähti kotona sohvan taakse tai treeneissä yksinään haistelemaan

Tiistaina menikin vähän töissä taas ja myöhästyin treeneistä kovin, ja en sitten jaksanut mennä myöhässä ollenkaan kun olin ihan poikki, jotain mä oon oppinut, noitten herkkisten kanssa ei kannata treenata jos tietää että itte ei jaksa.

Keskiviikkona tehistreenit, törkee ahistava helle ja olin näköjään suunnitellut koiraparalle kauheet vääntötreenit. Seuraaminen, voi yäks, mitä enempi yritettiin, sitä enempi ahistuin, sitä vähempi koira edes pystyi yrittämään katsomaan mua päin...Hohhoijakkaa. Väännettiin sitä toisessakin setissä, ja treenien jälkeen. Marko katteli että ottaako se mun kädestä kun se heiluu. Käden jäädytys auttoi tossa, mutta tänään testailin hallissa peilin eessä kontaktitreenissä että käsi saa viuhua siinä miten vaan ja ai näytä siltä että ahdistaa tai että väistäis. Seuruunpilaamisen lisäksi tehtiin aika onnistuneita kehäänmenoja ihan treenin alussa. Kaukoja häiriössä ja joku ruutu. Sekä paikallaolot, kesti Marko-liikkurin aika hyvin, ja oli ollut suora pikkupatsas. Sivullenousun ennakoi. tais kuiteski vähän ahistaa. Loikki kivasti kehuista, kun lähdettiin kohti piiloa niin varasti kuitenkin palkalle, piilossa ei ollutkaan palloa kun toinen lelu ja oli ihan hämmentynyt. Toinen jää vissiin vähän kaavoihin kii..

Tänään treenailin eka ojangossa ja sitten espoossa kun marko kokousti ja oli aksaamassa. Hupun kanssa eka setti hallissa pelkkiä seuruupohdintoja peilin edessä. En oikein tiedä. Lähtökohta on se että jos sen fiilis on ihan paras mahdollinen ikinä, se seuraa hyvin ja ei tiputa kontaktia. Mutta en osaa kaivaa sitä fiilistä esiin jos sitä ei ole. Se fiilis ei kestä jos seuraaminen ei oo heti ekana. Jos seuruu levähtää, se levähtää tosi huolella. On tosi riippuvainen siitä miltä musta tuntuu-HUOH. Selkeästi kuitenkin, ei osaa, eikä ymmärrä, että liikkeellelähdöissä kontaktinpitäminen on joku juttu. Ei ehkä itse tiedä sen hyvän ja huonon eroa, eikä ymmärrä miksi mä turhaudun? Sen lisäksi,ei oikeasti osaa käännöksiä, nekin voi toki levitä paljon, tai tosi paljon, riippuen siitä miten mä kävelen. Selvähän se, että ei tätä ihan yhdessä yössä korjata. Joten lenkillä pohdiskelin miten Saran seuruuta on korjattu, sille on aina "opetettu se uudestaan alusta" eri käskyllä, toki jokainen oppiminen on nopeampi (ja mikään niistäkään ei ole johtanut täydelliseen lopputulokseen, mutta on toki ollut edeltäjäänsä parempi) joten niin varmaan tehdään nytkin. Sitä en vielä tiedä, onko se niin että milli kerrallaan eteenpäin niin että sillä vaan ei tule olemaan versiota jossa kontakti on voinut tipahtaa, vai tehdäänkö tarjoamisen kautta, niinkuin edellisen seuruun pohjat. Toisaalta Hups on sen tyyppinen koira, että paras lopputulos tulisi varmasti tarjoamalla, nysväämisessä se huomaisi mun ajatukset helpommin jos ei heti onnistuisikaan. Mutta kun oma opetusosaaminen on taas tosi vajavaista, miten sinne tarjoamalla opetetun seuraamisen, se liike, sekaan lisätään sitten ne pysähtymiset ja käännökset, ja ne kaikista vaikeimmat, liikkeellelähdöt. Pitää miettiä. Eilen illalla harjoiteltiin kotona vaihtoehtoja miettiessä kosketuskepillä, jonka Hups on kyllä pentuna osannut. Nyt se pari kertaa koski sitä, mutta tuntui sitten päättävän että "hitto täähän on joku häiriötreeni" ja ainoastaan ja vain vältteli koko kepin huomaamista ollessaan sivulla.. Pitää reissun jälkeen kirjoittaa itelle joku suunnitelma paperille tän seuraamisprojektin suhteen, niin tulee tehtyä jotain järkevää eikä aina vähän kaikkea.

Sara treenas hallissa seuraamista, se oli taas ihan terapiakoira, stoppeja ja kaukoja peruutellen, vitsi kun se hoksaa kaiken niin nopee, niiku halusin sen tarjoovan peruuttelun sekaan m-i niin että hyppää taaksepäin, oppi kerrasta. Vaikeus on ehkä siinä että oppiminen koskee sitä treeniä, tai tilannetta ku mulla on naksu ja nami kädessä, niiden asioiden oikee osaaminen, siirtyminen koemaiseen tilanteeseen on sitten se vaikeus. Niin ja metskuhyppy kans, oli ihan ok! Samanlainen ku ennen ku aloin treenaamaan jotain pientä pysähdystä pois ja pilasin koko liikkeen :D Ehkä tää versio saa nyt olla, kaiken väännön ansiosta loppuperusasento on muuten nykyisiin useemmin suora :)

Välissä ehdin jo lenkkeillä yms mutta Hups treenasi sitten vielä lisää kun oli aikaa. Seuraamiseen verrattuna pikkukokonaisuus oli HELPPO. Metsku, suora luoksetulo, liikkeestä istuminen ja merkistä palkka. Tosin ei ollut merkkiä niin lainasin jotain pakastepussirullaa hallin seinustalta, ei huomannut mitään eroa. Luoksetulon tuli yllättävän kovaa, muut aika normit. Merkissä nyt ennakoi siihen merkille kääntymistä, mutta olin päättänyt palkata siitä ja siitä palkka. Tehtiin merkkiä vielä vähän erikseen. Kaukoissa Oilin koulutuksen ylläriläksyjä, kesti hetki ennen ku pääsi kärryille ja sit osas. Siis jätössä käskyjä, mä hypin ja heiluin ja käskyjä. Nää oli tosi hyvänmielen treenit jo verrattuna niihin ekoihin.

Espoossa olarinluoman nurtsilla, ihana lyhyt nurmi, vähän viileempi ilma, ihana fiilis. Sara treenas Jaypon lämppälenkin yhteydes. Paikallamakuu ku Jay treenas, kuulu joku hau kun pidin Jayta luoksetulossaja vähän kuiskailin hetsatessa. Kehäänmeno, meinas Jayn puuhat kiinnostaa mutta päästiin ihan kivasti, seuruuta. Ja luoksetuloa, esitin jopa markolle "kato, se stoppaa", yleensä ku näin manaa niin ei stoppais, mutta kyllä se stoppas. Me niin taas tykätään käsimerkistä :)

Hupsin kanssa sitten roudattiin treenikamatki nurtsille. Tehtiin aina joku yks juttu, ja sitten käy-siihen hengailutauko ettei läkähdy. Oon nyt viime aikoina tarkotuksella treenannut aina sen "kuuma, en jaksa" ilmeen jälkeenkin ja saanut todeta että kappas, hyvin se jaksaa. Etenki ku jaksaa sen jaksamisen jälkeen pinkoa vielä vaikka ihan ysinään kauheeta kyytiä mettässä.Ekana ruutua (uusilla sinisillä nauhoilla, näkyi muuten tosi hyvin nurmikosta.) tehtiin merkin kautta, kun ei taas tietoa koska ois seuraava koe. Merkille kierrätin penkin tai muuten hetsilähtöjä ja jestas ku meni kovaa! Hienot stopit myös. Ruutuun sitten vähän hillitymmin, ja ei mee ihan oikeeseen paikkaan vaan lähemmäs mun reunaa. Treenattiin taas vähän paikkaa. Hupsin mielestä paikan tarjoominen on tosi kivaa, ja se meinaa olla vähä niiku Saraki yhdessä vaiheessa tuntui olevan, mennään ruutuun ja sitten tehdään pari kieppiä ja sitten on hyvä..tosin sillä erolla, että jotenki oon saanut Saralle läpi sen paikan näytön, ja näytön jälkeen se menee millilleen sinne minne näytetään-suoraan, mutta Hupua ei näytöt kiinnosta, ja menee just sinne minne meni aiemminkin. Eli jos eka ruutu osuu vinoon, niin korjaa kyllä, mutta toistoilla tekee ihan vaan just samaa, enkä saa menemään suoraan suoraan. Ja tässä välissä on kyllä ollut lelulle läpi juoksutuskuuria, mutta heti ku lelu pois niin tää alkoi taas.

Vähän seuruuta, oli tosi tyhmää, palkkasin hyvästä ja en välittänyt kontaktin tipahteluista.

Kentälle tuli poikia pelaa futista, ja tässä taas kohta, josta pitäs olla tyytyväinen, pystytään nykysin treenaa tämmösistä häiriöistä huolimatta! Tehtiin kaukoja selkä poikiin päin, onnistuneia vaihtoja läheltä, vaikeimmat autoin namilla ihan eestä. Loppuun vielä kaukaa i-m ja m-i niin että palkaks pääs mun luokse leluun, eli pois tilanteesta joka oli vähän vaikee. Ohjatun oikeeta puolta ruudun puolelta samalta merkiltä. Eka oli menossa ruutuun, yks stop ja uus hae käsky, ja sen jälkeen osas ihan no problem. Loppuun vielä suora luoksetulo ruudun vierestä ja ruutuun suorapalkalle, luoksetulovauhti oli aika, no sen oloinen että odotti pääsevänsä palkalle joka oli ruudussa, ihan reipasta laukkaa kuitenkin. Ruutuun kivasti.

Hupun kanssa oli kyllä jotenkin taas niin ihanaa treenata, ja on niin hyvä, kun välillä muistaa sen että nykyään voidaan oikeesti treenata, ja ne ongelmat on jotain liikkeisiin (tai no, kehäänmenoihin yms.) liittyviä, eikä että lähteekö koira samantien ku kulman takaa kävelee joku. Pitäs muistaa vähän useemmin miettiä, että edistymistäkin oikeesti tapahtuu. Ja meillä on tavoite, jonka eteen tehdään tosi järjestelmällinen treenisuunnitelma. Vuoden päästä isojen koirien kisoissa Hups osaa seurata hyvin<3

Huomenna suunnataan sitten kohti pieksämäkeä sm-turistiksi, niin kivaa ja rentoa mennä vaan hengailemaan, pitää yrittää hyödyntää reissu myös turistikoirien kanssa ja tehdä jotain hyviä treenejä. Jos koira pysyy terveenä ja mitään ihmeitä ei tapahdu, niin ens vuonna ei kyllä olla turisteja :)