Meillä oli siis mm-tiimin (nii, Hupun kanssa ollaan hitaalla matkalla :) )leiri jossa kouluttajan Oili Huotari, ennen en oo Oilin opissa ollut, oli kyllä oikein antoisaa ja sain paljon ajateltavaa ja musta tuntuu että päästään Hupun kanssa näillä jutuilla jo paljonkin eteenpäin. Hauska seura, tarjottavat ja hienot vaatteet, ja tietty ne tuorlan valmiiks katetut aamupalat kruunas viikonlopun.
Ja mua tietty jännitti ehkä enemmän kun kokeissa, huh.
Etukäteen esittelyyn olin kirjottanut siitä kun Hups ahdistuu-mä ahdistun-Hups ahdistuu-mä ahdistusn jne. Mutta Hups nyt ei sitten ollut juurikaan ahdistunut vaikka mua kyllä vähän ahdisti :) Tosi kivaa tietty. Lauantaina tehtiin kehääntulo ja siitä seuruuta niin että mentiin kohti ihmisiä ja ihan ihmisten lähelle yms. Otti tosi paljon häiriötä ja tiputteli kontaktia, huomasin kyllä itte ajattelevani myös että "nyt on vaikee kohta" jo ennen kun oli mokannut. Tehtiin kontaktitreeniä, ja Oili oli kyllä hurjan hyvä häiriköijä, mullakaan ei pokka pitänyt kun Hups vaihtoi mut lennosta Oiliin ja meinas että tokoa tehdään nyt tän kivemman tyypin kanssa eikä meinannut kuulla Oilin sivulla kontaktia tarjotessaan että edes kutsuin sitä. Mun pitää olla kyllä selkeempi Hupsille, jos se lähtee ihan kokonaan haneen niin kerrotaan että noin ei voi tehdä, ja sitten kun on ihan tosi tosi hyvä niin vois palkkaa lelulla muuten namilla. Mun muistiinpanot oli aika sekavat, mutta olin kirjottanut että Hupu ei ollut ahdistunut vaan vilkas, sille pitäs olla selkee että mikä ei oo ok. Jänniä treenejä pitää tehdä kun kokeessakin jännittää, koiran voi totuttaa niihin ennemmin ku lopettaa jännittämästä. Mä en saa olla ahdistunut, jos jotain jännää ei saa ruveta hösää. Koiran pitää voida saada musta tukea, mä en saa luhistua jos sitä ahdistaa vaan pitää jatkaa ite reippaana.
Sunnuntaina aloitettin kisanomaisella (jännitti ihan törkeesti!). Valkkasin meidän liikkeiksi seuruun (koska seuruu on maailman kivoin liike (not, mutta oma aivopesu jatkuu edelleen), ruudun (koska se on oikeesti kiva liike) ja metskuhypyn (koska metsku on ollut nyt vaikee niin palkkaan siitä). Jännitti ihan sikana. Saatiin kommentit lapulla, kirjaan ne tähän
seuraaminen:¨
-ei hyvä sisälletulo
-koira sählää
-ei varma mitä pitäisi tehdä
-focus hajoaa
-vaikea löytää rytmiä (kävelee, juoksee, hyppii (no hyppiä on nyt saanut ihan luvalla)
-yrittää kovin (koira)
-miten pitäisi olla?
ruutu (tehtiin voi kun merkille ei saanut täyttä matkaa enkä halunnut tehdä lyhyellä ettei tee hitaasti):
-alussa tuijotti liikkuria, tuijotti kattoa, tuli takaisin (kuuli kesken matkan jonkun kolahduksen katosta ja katsoi vissiin turvallisimmaksi tulla takas, ei kuiteskaan lamaantunut vaan meni sit ihan reippaasti)
-uusit. focus hyvä
-vähän ennakoi ruudusta pois
-loppuosa ok
metsku
-virit. noutoon puutteellinen
-ennakoi liikkurin käskystä (varasti tosi reippaana)
-muuten ok
-hyvä sivulle
muuta
-koiran ja ohjaajan yhteissävel ei vielä löytynyt->ristiriitoja
Oli kiva kun käytiin vielä palautteet yhdessä läpi, teräviä huomioita sekä osuvia ajatuksia Hupusta ja musta, ihan mitä itekin oon ajatellut. Nyt vaan pitäs ehkä muuttaa se suuntaa angstailusta siihen että enemmän keskitytään tekemään jotain asioiden eteen.
Iltapäivän omalla vuorolla sitten halusin tehdä jotain Oilin mielestä meille hyödyllistä. Ja tehtiin seuruuta, Oili häiriköi, Hups yritti tuhat ja miljoona kertaa totella seis-käskyä. Maahan ja istu oli vähän helpompia, lirkutteluihin lähtis myös. Kun vaan tehtiin, niin koira rupes välillä ihan oikeesti tsemppaamaan, eikä suinkaan lamaantunut a ahdistunut. Mulle piti sanoa monta kertaa että kävele vaan rennosti eteenpäin. Tehtiin myös hihnassa, löysässä hihnassa oli yllättäen tosi paljon helpompaa, vaikka hihnaseuruu oiski niin vaikeeta. Ajatuksena oli että nyt opetettas että muusta vaan ei tarvitse välittää ja näitä pitäs nyt tehdä ihan tolkuttoman paljon. Itse pitää olla varma ja voimakas ja kävellä vaan rennosti eteenpäin. Jos ahdistuu, niin jatkan silti varmana eteenpäin. Ja paljon palkaa heti kun on hyvä & yrittää, huonosta kerrotaan että ei noin. Ja ihanaa kun joku vihdoin puuttui salakavalasti ilmaantuneeseen lelusta irrottamisongelmaan (kun jos koira ei viime kesänä leikkinyt, niin eihän sillä voi irrotusongelmaa olla!) kun sekin aiheuttaa kauheita skismoja. Nyt pitää oikeesti lopettaa nami nenään-heittely ja opetella irroitus käskystä. Kun koira ymmärtää mitä saa tehdä ja mitä ei, sillä on turvallinen olo. Niin ja se näpsi käsiäkin, en ollut edes huomannut.
Häiriö- temppurata yms. treeneihin tuli myös kivoja ideoita mitä pitää päästä testaamaan.
Loppuun tehtiin vielä kaikki koirat yhtä aikaa paikallaolot. Hups istui huonosti, sitä pelotti vieressä ollut iso musta hoffi, nuuski maata aika selkeesti rauhoitellakseen. Kun palattiin riviin niin rivistä nous koira ja mä sain kauheet slaagit ja kirmasin syöttämään Hupulle namia, rivin päässä vielä toiset koirat haukahti toisilleen, Hups ei eka huomannut mutta kun mä katoin että mitä tapahtu niin kiinnostu kans kurkkimaan. Mä olin sen verta säikkynä että päätin että kun se selvitti jännän istumisen uuden ison kaverin vieressä niin saa jättää makuun tekemättä, ihan hyvä niin, ois kuitenkin lonkkaillut ja nuuskinut, pitää ottaa nyt itsekseen pitkiä paikallaoloja.
Mulla meni päivätkin jo ihan sekas, mutta vissiin lauantain toisella vuorolla katsottiin "hitaita perusasentoja ja saatiinkiin hyviä treenejä niihin, vaikka Hups ei niitä ihan huonoimpina mahdollisina näyttänytkään. Opettelin mm. "potkimaan koiraa" ;) Mieleenjäänyt ajatus oli että jos halutaan voimaa, niin pitää palkata jo siitä että lähtee voimalla, koski niin niitä perusasentoja kuin toisen koiran luoksetuloakin.
Oli tosi mahtava viikonloppu, sain paljon ajateltavaa ja pohdittavaa mikä toivotavasti vie meitä eteenpäin :) Ja tietty muittenkin treeneistä tuli paljon hyviä ajatuksia ja muistivihkoon täytettä!
Loppuun pari Sirpa Saaren ottamaa kuvaa leiriltä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti