Torstaina koirilla oli vapaa, illalla oltiin kuuntelemassa HSKH:n agitehiksen järkkäämää Vapun henkisen valmentautumisen luentoa jonka aiheena erityisesti vireystila, jännittäminen ja itseluottamus. Tuli taas aiheellista muistettavaa, ja joitain pieniä asioita joita ois helppokin muuttaa. Ja isoja asioita jotka vaatis hulluna työtä, ja ei siltikään välttämättä pystys. Mikä mulla ehkä se suurin ratkaisematon mysteeri, niin että kun vaikka ohjatussa odottaessa tiedän että pitäisi miettiä jotain koiran hyvää suoritusta, mutta mun ajatukset karkaa väkisinkin "mitä tuolla on maassa, ei toi kapula kuiteskaan näy, varmaan karkaa koko koira kehästä jne. -linjoille" niin miten ihmeessä ne itsekseen harhailevat ajatukset stopataan..
Perjantai 23.11.
Oltiin ajoissa Ojangossa ennen mun treeniryhmää ja kenttä tyhjänä niin otettiin Saran kanssa vähän seuruun tarjoamista ja ruutua. Oli aika kierroksilla ja äänekäs.. Yritin että tarjoais oikeeta paikkaa merkin takana mutta yritti karata ruutuun. Ruudussa meni koko aika väärään kohtaa, näytöllä ok. Tehtiin kans kiertäen stoppeja, teki ehkä yhden hyvän ja pari ok.
Kun Sara oli jo treenannut niin otin kouluttajien vuorolle vaan Hupun. Alussa kokeenomainen paikkamakuu kehäänmenoineen, aika oli joku lyhyempi ku päätettiin tehdä uusiks. Katteli jonkun verran taakseen. Kehään ihan ok. Tehtiin hetken kuluttua vielä toinen, 4 min, tais olla Hupun eka sen mittainen hallissa muiden koirien kans, makas aika hyvin, paremmin ku ekan.
Enää en tietty muista mitä treenailtiin, mutta aluks jotai hömppää (en edelleenkää suunnittele Hupun treenejä, jouluun asti mennään näin :) ) Oli tietty kivaa. Tein sitten lauantaisen avoimen läpi palkatta, itekseen ilman liikkuria. Seuruussa joku kontaktin tipautus, tuntui kuiteski ihan ok:lta. Maahan käänsin päätä ja autoin ku olin varma ettei muuten mee ekal. Luoksetulossa ei stopannut... Seisominen ok, nouto ok, puras ehkä kerran palautukses. Kaukot (tää on ehkä siisteintä!) oli ihan sikahyvät, ei liikkunu takapuoli ja nous reippaasti. Esteellä huomas kai palkattomuuden (vai sen että ajattelin mielessäni että "jes, näähän meni hyvin, tää oli tässä") ja jouduin ottaa aloitusperusasennon uusiks, muu hyvin, mutta vikan pa:n jäi seisomaan, just sen mistä olin aikonut palkata, tehtiin sitten kuviteltu kehästä yhdessä poistuminen ja siitä palkka. Oli sitte pakko tehä se vielä se hypyn paluu auttaen uusiks.
Lauantai 24.11.
Meidän seuran tokokokeet jossa oltiin töissä, aamusta koirat jäi kotiin mutta kävin hakemassa iltapäivästä ne autoon odottelemaan, ja kun kehät oli purettu niin tehtiin vielä Hupun kanssa maailman paras treeni treenamatta juurikaan mitään. Se oli ihan super. Mä olin itte ehkä vähän väsy -piti heittää taskusta lelu stopista niin heitin pienen ohjatun kapulan, mutta jestas että stoppas hyvin, ja senki jälkeen. Melkein semmosella asenteella ku miltä haluisin stopin näyttävän. Jei! Vähän seuruuta ja jotain riekkumista kans, jotenkin vaan tuli semmonen tosi hyvä fiilis treeneistä.
Sunnuntai 25.11.
Ihan poikki, aamulla heitin Markon aksakisoihin ja piti käyä treenimässä samalla matkalla mutten jaksanut. Päivä menikin sitten duuneja tehden, jäi nuorten koirien ringin treenit väliin. Hupun kanssa metsälenkillä vähän leikittiin kepillä.
Illalla kotona kaukoja ja vähän pyörittiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti