sunnuntai 29. joulukuuta 2013

tavoitekatsaus

ompas vähän masentavaa katsoa vuodelle 2013 asetettuihin tavoitteisiin, olin kirjannut omaan blogiin näköjään kaikkien meidän koirien tavoitteet, markon koirien tavoitteet oli täyttyneet. Oon lähiaikoina pohtinut paljon omaa harrastamistani, ja miettinyt että onko musta ikinä kisaajaksi, tai edes sellaiseksi oikeasti tavoitteelliseksi harrastajaksi. En tiedä. Käydääs nää nyt kuitenkin läpi kun oli blogiin kirjattu. Vuoden 2014 tavoitepostaus sitten omanaan.

Eka ne markon ni voi jotain positiivistakin todeta tapahtuneen ;)

Selma
-AVO1, eiköhän jo pikkuhiljaa ne kaikki liikkeet ois ihan mahdollista onnistua samassa kokeessa, Selmalla on aika monta juttua niiku stopit ja kauko joille Saran vastaavat treeneissä kalpenee mennen tullen..
-osallistuminen voittajaan
-pysyä terveenä, koskee tietty kaikkia koiria, mutta erityisesti tietty Sempulaa<3 Nyt on ollut hurjan virkeä, suorastaan villi :)


Juu Selma sai avo1 ja osallistui voi-kokeeseen, että ei hullummin. Harmillisesti vaan askel tuntuu välillä vähän painavan ja laukkaa ei oo juurikaan enää nähty edes vapaana lenkeillä. Mieli on kuitenkin virkeä :)

markon pentu-syntyä, kasvaa ja oppia koirien tavoille paremmin kuin meidän muut koirat koskaan ;)

Check, kaupan päälle se ehti jo ihan tosi nuorena saamaan alo ykkösensäkin. Jayn myötä viimeistään, toki oon tajunnut jo aiemminkin, oon ymmärtänyt lopullisesti sen että sillä mitä koira osaa jossain olosuhteisssa ollessaan just optimaalisessa mielentilassa ei oikeestaan oo mitään merkitystä jos oikee asenne puuttuu, pieniä teknisiä virheitä tai muuta on kovin helppo korjata jos se yhdessä tekeminen on olemassa.

Sara
-ilmoittautua rohkeasti kokeisiin, jos jossain kokeessa tapahtuis jotain "ihan kauhean noloa" niinkuin koira vaikka karkais syömään jotain nameja niin siirrän sen jonnekin aivojen lukolliseen pöytälaatikkoon ja sitä seuravaan kokeeseen meen taas osaavan koirani kanssa, osaavan koiran, johon luotan.
-keskitytään treeneissä liike- ja kokonaisuuksien osaamiseen typerän ahdistelun sijaan, kivaa että on terve koira ja se on elossa ja saan treenata (ja kisata) maailman siisteimmän pikkumustan kanssa
-kun pistän ylläolevat päässäni järjestykseen niin: saada ykköstuloksia, TVA
-SM-kisoihin osallistuminen, ykkönen ois ihan realistista saada keväällä jos vaan päästään ja uskalletaan kokeisiin
-riippuen Hupsin edistymisestä, ehkä osallistuminen piirinmestaruuksiin mun, tai sitten markon kanssa? sama koskien seuramestaruuksia


Tästä nyt tulee vaan paha mieli, Saralla kuvattiin keväällä oikeessa lonkassa nivelrikko ja mä vähän niinku annoin mielessäni periksi.

Hups
-oma-aloitteisuuden vahvistaminen

Hmm, hassu tavoite, ois varmaan kivempi ollut vahvistaa mun kanssa yhdessä tekemistä, no, ompahan tuo ainakin vahvistunut kyl
-oikean asenteen rakentaminen
no rakennettu on, vielä ollaan kaukana
-järkevä eteenpäinvievä treenaaminen
mä en taida pystyä tämmösiin :D
-pitää mielessä miltä haluan asioiden näyttävän
tämä on onnistunut aika hyvin!
-VOI1, EVL1
joopa joo, tulostavoitteet ei taida sopia mulle, ei luulis että joku voi1 vuodessa ois mahdoton tehtävä mutta kyllä se näköjään oli :(
-haimme SM-joukkueeseen, jos sinne mahduttaisiin niin osallistuminen
haettiin, varakoirakkona ei tarttenut osallistua, mutta hei, seuralla meni kivasti
-ehkä osallistuminen piirinmestaruuksiin? sama koskien seuramestaruuksia
seuramestiksissä tultiin voi-luokassa tokas, ilman sitä ykköstulosta, vi**tti.
-jos pikkukoiralla pää kasvaa niin syksyllä karsintoihin osallistuminen kokeilumielessä
joo ei tod kasvanut pää pikkukoiralla eikä sen puoleen sen ohjaajallakaan.
Jos syksyllä on näyttelyn yhteydessä iso sisäkoe niin jommankumman koiran kanssa sinne osallistuminen
no ei ollut pääsyä, eikä onneksi oltas mentykään, onneksi sen osaan nykyisin että en vie hupua sille harjoittelutasoon nähden liian vaikeisiin tilanteisiin

Että semmosta. Mun tavoitteiden asettelutaitoni ei taida olla kummoinen, tai sitten mun treenaamisessa on jotain pahasti vialla. Ens vuoden tavoitteet onki sitten jotain aivan muuta.

Vähän negis postaus, mutta noin kokonaisuutena, onhan Hupu mennyt vuodessa paljon eteenpäin, ei silti voi olla miettimättä että entäs jos se ois ollut jollain taitavalla ohjaajalla joka ois tehnyt sen kanssa asiat alusta asti oikein, oishan siitä voinut tulla vaikka hyväkin. Musta ei ehkä ikinä, ei minkään koiran kanssa, koska en vaan oikeesti oo ehkä niin aikaansaava/tavoitteellinen/osaava/kunnianhimoinen. Tuloksien tuijottelu taitaa kuitenkin olla aika turhaa, eikös tärkeintä oo että nauttii sen koiran kanssa yhdessä tekemisestä, ja siihen me on kyllä päästy aika hyvin, treenaaminen on ollut nykyisin lähes aina huisin kivaa ja Hupun kanssa tekemisestä tulee aina hyvä mieli. Vaikkakin nyt loppuvuodesta iski varsinainen tokomasis. Ekana juoksut ja sivusuun mennyt mahis saada voi1 ja edes teoriassa mahdollisuus hakea valmennusrenkaaseen, en usko että oisin edes hakenut tänä vuonna, mutta se mahdollisuus ois ollut edes olemassa. Sitten joulun ajalle suunnitellut miljoonat treenimahikset ja kennelyskä karenssi. Ei oo tehnyt mieli treenata tokoa kotona tai pihallakaan. Agilityä kyllä ois kauhee palo päästä tekemään. Kun ajattelen tokoa niin ekana silmissä näkyvä kuva on seuruun aloituksessa ja käännöksissä tippuva kontakti, mitään muuta ei jotenkin tuu mieleen. Ehkä tää lajitauko on ihan tarpeen, oon ehtinyt miettiä mitä harrastuksiltani haluan ja mitä en.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti