Oon aina tykännyt näistä blogiin kirjoitetuista tavoitteista, tosin nyt huomaan että vuosi vuodelta vähemmän. Tulee aika luuseriolo kun miettii että mitä uskaltaisi tavoitella ettei taas olisi se onneton epäonnistuja jonka koirasta ei koskaan tule mitään.
Mulla on itselleni tasan yksi tavoite ensi vuodelle, ja se on elää enemmän, ajatella vähemmän. (toki olen päättänyt tämän joka vuosi ja päätynyt taas puuhastelijaksi) Olen päättänyt luopua sitä mukaa jokaisesta vastuuhommasta kun huomaan herääväni yöllä pohtimaan ko. hommaa tai joka pyörii päässä enemmän kuin omat koirat. Ei harrastamisen kuulu olla sellaista että on niin paljon muistettavaa ja tehtävää että ei saa enää itsestään mitään irti tai mitään aikaiseksi. Toisille ihmisille tekemäni asiat varmaan menis vasurilla, mutta mä oon pohjimmiltani aika laiska ja saamaton, jos mä teen mitä teen, niin en tee jotain muuta, nyt on tuntunut katoavan mielenkiinto omien koirien kanssa tokon tekemisestä. En halua että suurimmat saavutukseni harrastamani lajin parissa liittyvät siihen mitä olen saanut aikaiseksi seurassa, haluaisin kyllä saavuttaa ne saavutukset omien koirien kanssa, kisoissa, tai sitten vaikka vaan treeneissä jos ei pysty niissä kisoissa onnistumaan.
Miksi mua kiehtoo agility nykyisin niin paljon, no okei se on kivaa, siinä saa juosta jne. ja koiran motskan tai keskittymisen eteen ei juuri tarvi tehdä töitä. Sen lisäksi olen hoksannut olevani niin tykästynyt siihen koska se ei vaadi multa mitään, ei mitään muuta kuin sen että menen koirani kanssa tekemään ja treenaamaan (kiitos vaan markolle kun on koutsannut niin en ole edes treeniryhmissä tai minkään velvoitteiden piirissä) On tosi siistiä että se mun ja Hupsin agilityn harrastaminen sisältää ainoastaan vain:
-treenaamisen
-lämpät ja jäähkät
-agilitystä puhumisen
-agilityn miettimisen
-agilityn katsomisen
Se ei sisällä:
-vastuita, organisointia, järjestelyä, puuhastelua
Toko on tuntunut samalta ehkä joskus silloin kun oltiin Saran kanssa alo- ja avo-luokissa, hassua sinäänsä, silloin onnistuttiin myös kisoissa. Toki ihan itse olen lähtenyt kaikkeen mukaan, omasta halustani, halusta parantaa itseni ja muiden harrastusmahdollisuuksia, mutta nyt alkaa tuntua siltä että olen oman osuuteni tehnyt ja jatkossa keskityn entistä enemmän omien koirien kanssa tekemiseen. Jos se ei auta meitä menestymään niin sitten ei, ajattelin kumminkin lopettaa ennen kuin huomaan lopettavani sen omien koirien kanssa lajin harrastamisen. Mulla on varmaan puuhastelu burnout.
Se niistä mun tavoitteista..
Sara 2014
-yritän unohtaa nivelrikon ja koiran liikkumisen kyttäämisen ja treenata niinkuin koira ansaitsee sen kanssa treenattavan, se rakastaa tekemistä, se rakastaa nakkia, joten niitä se saakoon
-treenien ohessa yritän rakentaa palkattomuutta paremmaksi, ja ehkä saada sen vaikka markon kanssa kisoihin vaikkapa toukokuussa.
Hups 2014
-tavoite nr. 1 on päästä osallistumaan agilitykisoihin
-ei varsinaisesti Hupsin tavoite vaan enemmän mun, mutta oppia agilitystä, oppia ohjaajana, oppia miten treenata koiran kanssa agilityä, mistä palkataan jne
-saada kepit valmiiksi
-käydä agilitykoulutuksissa oppimassa
-treenata tokoa niin että se on yhä ja edelleen ainoastaan vain kivaa, niin mun kuin koirankin mielestä
-jatkaa oikean asenteen kasvatusta
-olkoon tää vika kerta ikinä, mutta yritetään nyt vielä kerran listata myös tulostavoitteet: voi1, evl1-> osallistumisoikeus sm:n, tk4
(-jos edelliset toteutuu niin käydä näyttelyssä ja saada h :) )
-säilyttää visioni siitä miltä hupu (tai me yhdessä) valmiina näyttäisiin/miltä palaset näyttää ja treenata kohti sitä, suunnitella treenit niin että "oikeannäköisten" toistojen määrä on suuri, muiden olematon.
-harjoitella paljon temppuja
-nauttia elämästä parhaan kaverini kanssa
-heittää kaikki kiristävät pipot roskikseen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti