Lentsun tokoviikonloppu

Missään ei oo niin kivaa ku Lentsun tokoviikonlopuissa mutta mä onnistun jo angstaaman semmosenkin jälkeen. Koko viikonlopusta muistan ainoostaan yhden typerän hyppynoudon johon en saanut Hupua mukaan ja mentiin huonosti kehään ja se haisteli ennen kuin otti kapulan (!!) Onneks on muistiinpanot ni voi muistaa muutakin.

Markon kanssa oli vaikee analysoida kotimatkalla kun sen mielestä "sehän näyttää tosi hyvältä, en ihan tajua että mikä se sun ongelma on". Sitä mietitiin kuinka varmasti paljon pidemmälle paljon helpommin pääsee sillä markon asenteella "ompas mun koira taitava, sehän osaa kaiken ja meistä tulee tosi hyviä" vaikkakin noin ajatellessaan on myös jokseenkin sokeahko virheille eikä ollenkaan niin tarkkanäköinen kuin esim. mä joka pongaan ihan kaiken mitä voisi parantaa ja ne mun tavoitemielikuvat on täydellisiä, ei semmosia ihan kivoja. Toisaalta haittaaks se, jos käy koulutuksissa ja ahkerasti sitten treenaa mitä käsketään treenata, eihän siinä kehittyminen lopu, on vaan aina tyytyväinen. Kun sitten mun "kontakti tippui, maailma kaatuu" jne. angstailuilla kun ei tunnu pääsevän edes voi-luokan kokeeseen. Tai pääsis varmaan jos koira ei ois niin herkkä mun mielenliikkeille ja sille ois alunperin rakennettu parempi motivaatio. Nykyinen kombinaatio mua, ajatuksia ja koiraa tuntuu kovin hataralle.

Eilisillan mua kuunnelleena marko ehdotti mm. puolen vuoden tokolomaa, uutta pentua jonka kanssa kaikki olisi täydellistä eikä tarvisi koskaan vertailla muihin (kai ny oikeesti aina löytyis joku vertailun kohde?..) ja antistress-tuotteita-ei vaan kisoihin vaan treeneihin...

Odotan niiiin innolla talvikautta kun voidaan treenata, parantaa osia, tehdä suunnitelmia ja ottaa projekteja, keskittyä leikkimiseen, yhteistyöhön, temppuihin ja pikkupalasiin. (kah, mun suunnitelmissa ei oo kisamaisuuksia? no mutta kun musta tuntuu että tarvitaan vähän aikaa stressitöntä tokoelämää kun mitään kuukausien vapaata ei vaan ehdi eikä pysty pitämään). Tällä hetkellähän mun kantava ajatus on kutakuinkin:
-päästä kisaamaan agilityä jotta voi opettaa koiralle jännittävän ohjaajan->agilityä ja opettaa ohjaajalle jotain kisaamisesta vaikka ajatus jännittäis.
-opettaa se koira tokossa OIKEASTI niin hyväksi että edes mun mielikuvitus ei voi keksiä mitään muita vaihtoehtoja kuin OIKEASTI luottaa siihen koiraan, hukata se tunne joka saa kurkkimaan että tuleeko koira mukana kun kävelen.

Mutta siihen viikonloppuun, lauantaina aloitettiin superjännittävästi uusien ihmisten edessä kehäänmeno-seuraaminen(niin lyhyt kuin haluaa)+siirtymä kmbinaatiolla. Tässä kohti mulla oli vielä jotenkuten oma pää kasassa ja en kytännyt Hupua vaikka kuvittelinkin että "nyt se dyykasi heinää maasta, nyt se tiputti kontaktin". Markon mielestä se oli näyttänyt tosi hyvältä ja innokkaalta. Seuraavana oli pienryhmätreenejä, oonko koskaan sanonut että jännitän treenejä joskus vielä enemmän kuin koulutuksia ja tää oli aika jännää, ruveta nyt vaan treenaamaan tuntemattomien tai puolituttujen ihmisten kanssa. Hups oli tosi vaisu. Zetaa, seuraamista ja kaukoja eri pisteissä. Olemassa olevat virheet ja tekniset puutteet korostuu kun koira on vaisu, kyllähän se kuitenkin suorittaa. Mun on vaikea treenata kun en saa sitä, tai itteeni, ylös sieltä vaisuudesta.

Paikallaoloissa Hupu oli hiekalla kun heinänsyöntiangsti oli taas aika pahana, onnistui siinäkin haistelemaan jätössä ja menemään ihan mutkalle. Sivullekin taisi ennakoida. Kaikkee ärsyttävää ennen koetta. Syötin paljon namia sivulta kun oma mielentila ei ollut ihan paras mahdollinen. Kai se siitä joskus aivopeseytyy.

Omissa ongelmissa tekemistä ihmisten seassa, reagoi paristi kun mun ajatukset katkes. Muuten aika reipas. Seuraamista ja siirtymiä, reagoi kovin liikkuriin joka alkoi puhua hiljaisuuden jälkeen. Tehtiin kaukojen jättöjä mielikuvilla. Kirjoitin vihkoon paremmin ylös mutta pitäs vaihtaa ja saada kuriin omat ajatukset jotka harhailee virheisiin joita Hups sitten toteuttaa, mä en kyllä aina ihan edes tajua kuinka taitava ajatustenlukija se onkaan, osaa reagoida kaikkeen.

Lopuks vielä kiva ja helppo luoksetulo häiriöitten läpi ja ruutuun suorapalkalle. Uusittiin luoksetulo kun Hups päätyi syömään tarjottua namia :) Koiran asenne oli näissä tosi kiva ja reipas ja rento, kun treeni oli mun mielestä kiva ja helppo...tietty.

Sara treenas markon evl-kehän läpi, sehän on tietty vielä suuri salaisuus, mutta sanotaan nyt sen verran että kun maltoin mieleni ja Saran heittäydyttyä heti kehäänmenossa "ai tää on kisa, mä lähden nuuskimaan" moodin ja kävelin vaan eteenpäin niin sehän päätyi sivulle istumaan kun en ruvennut sähläämään ja houkuttelemaan. Ekan liikkeen aloituksessa se kelli, odotin reagoimatta ja käskytin kun oli kellinyt, oli ehkä vähän hölmistyneen näköinen, ja totteli ja teki. Loppu meni oikeastaan aika hyvin, vain ohjatussa tuli se normaali merkiltälähtöbugi. Seuraamisessa huomasin välillä kattovani että jääkö se jonnekin ja sillon ku kyttäsin ni meinas vähän jäädä. Tää oli kyllä yks parhaista kokonaisuuksista pitkään aikaan, palkkailin muutaman kerran perusasennoista. Rupesin jo miettimään että jos sittenkin joskus vielä kisattas.

Sunnuntaina Hupun kanssa aamun setissä seuraamisen käännöksiä, löytyi tapa treenata niitä ja otetaan ne nyt niin työnalle! Opetetaan sille että käännöksissä voi pitää päätä ylhäällä kun se ei selkesti vaan osaa kääntyä pää ylhäällä kun sitä ei ole opetettu. Tästä jäi niin toiveikas ja motivoitunut olo, tehdään vaan kovasti duunia niin saadaan ne fiksattua :)

häiriötreenisetissä havahduin onneks just ennen omaa vuoroa tekemään jotain suhtkoht helppoa, tehtiin nouto häiriöihmisten läpi, oli aika näppärä ja tuli kovaa ja innokkaana. Välissä vähän häiriöitä istuen, kesti aika hyvin ja selkeesti on oppinut näissä sulkemaan niitä ulos, toki aina löytyy joku jota tottelee kysymättä, nyt se oli Annen maahan-käsky. Muuten sen ympäri sai kontata ja sille syöttää heinää ja se vaan istui :) Lopuks vielä luoksetulo häiriökujan läpi, ei syönyt kenenkään nameja, tai heiniä :D Alkupaniikista (apua mitä me treenataan!) huolimatta aika onnistuneesti suunniteltu pätkä!

Paikallaoloissa tein vaan jätön, palkkasin sen ja poistuttiin, ei venkuloinut.

Lopussa kisa, huh, sai tehdä hypyn, miten halus, mulla meni kisasta jo ihan pasmat sekas, en ees kuullut että sai auttaa ja tein Hupun kanssa kisamaisen, se tuli huonosti kehään ja sähläsin ja tuntui ihan että ei tästä tuu mitään jo ennen liikkeen alkua, ei sitten nostanut ees kapulaa vaan haisteli ekana, lopulta toi. En muista edes reagoiko kehuihin tai muistinko edes kehua. Toka kisa jätettiin välistä, Hupu tuntui autoon viedessä ihan väsyneeltä.

Päätin kuitenkin että ei siihen treenin voi lopettaa ja sitten kun muut läks niin Sara treenas eka vähän, yritin tehdä kisamaista kehäänmenoa ja se oli kisamainen, mä en osannut olla huomioimatta kaikkea ja oli aika plääh. Teki edelleen sikahienon luoksetulon kyl :)

Hups sit sen jälkee, laskin vapaana autosta ja sai tarjota perusasentoa kentälle mennessä, kierrettiin puuta ja leikittiin, tehtiin vähän seuruuta ja kaukoja ja leikittiin. Ei se ollutkaan väsynyt, oli hurjan innokas ja reipas.

Kotona vielä päädyin Hupun oman iltalenkin yhteydessä koulun pihalle, ympärillä oli paljon ihmisiä mut ei nähty mitään, koulunpihakupla tulee kyllä tosi helposti. Mukanakulkemista ja pa:n tarjoomista jollain kuivilla lenkkiraksuilla, oli tosi pätevänä, seuras varmaan paremmin ku oikeesti seuratessaan. Vähnä tolpankierto-kiipeä mäelle-kaukoja-kierrä-luoksetulo-stoppeja-kaukoja-mäelle -leikkiä, olipas meillä kivaa. Muistettiin ottaa tähän mukaan myös pätkä seuruuta ja sivulletuloja. "Puomilla" hetsasin puomille, sitten pyörittiin paikallaan seuruuta ja kun piti hyvin kontaktin niin n-y-t lähtö "puomille" Kukkapuskan kierrosta mukaan ja liikkeestä istumista pienellä hidastusavulla, hyvin istui! Leikittiin vähän hihnalla, ollaan tultu pitkä matka pennusta joka ei halunnut leikkiä hihnalla, tai pennusta joka ei pystynyt treenaamaan siellä koulun pihalla kun ois karannut kaiken liikkuvan luo. Joskus kun muistais olla tyytyväinen myös siihen mihin on päästy eikä vaan tyytymätön siitä mitä ei olla, tai siis kun en osaa olla koirieni arvoinen ohjaaja (muuallakuin koulunpihassa) johon ne vois luottaa.

Ostin muuten taas uuden kalenterin, niiku joka syksy, ja aattelin saada siitä muiden treenikirjailuden lisäksi jotain hyötyä irti, ainakin siitä näkee selkee mitä on tehty ennen kisoja (tai kisamaisuuksia) ja miten on mennyt.

Hupun tän viikon treeniohjelma:
ma: mielikuvia, seuruun aloitukset ja maahan jätöt (l-tulo, p-olo, kaket) agilityä
ti: mielikuvia ja agilityä
ke: vp
to: mielikuvia, kehäänmenoja, kotona opetellaan joku uus temppu
pe: agilityä, mielikuvia, lisää temppuja?
la: vp

näiden lisäksi privaattilenkkeilyä metsässä tuulettamista.

Kotitreenejä kun ei lasketa niin arkena kotipihassa vähän istumisia, kaukojen tekniikkaa tai ekoja tai viidensiä vaihtoja, noutojen palautuksia ja tunnaria, teemana niin että ne kaikki ainoastaan ja vain onnistuu- no mutta kotonahan kaikki aina onnistuukin :) Ja kai me voidaan niitä seuruun käännöksiäkin auttaen ja onnistuen jo treenata kun en malta odottaa viikkoa.