Having fun

Vika kerta häiriökurssia, ihan loistava kurssi, harmi vaan kun ei olla vielä Hupun kanssa löydetty oikeeta tapaa treenata häiriöitä. Haluisin kovasti kaivaa siitä esiin semmosen "häiriöitä->yritän enemmän"-asenteen, se ei ehkä löydy sillä että treenataan ja Hups suorittaa ja on rassukka kun tietää ettei "saa" reagoida häiriöihin, tai sillä, että vaikka kuinka hoen ittelleni niin en osaa höllätä omia ajatuksia siitä että kun treenataan häiriöitä niin tekniikalla ei oo väliä jne jne. Rämmittiin kuitenkin kurssi läpi, vaikka eilenkin oli taas haasteensa. Nyt viereinen kenttä oli tyhjänä huutavista koirista ja olo suorastaan harmoninen :) Noh, kun koirat ei hauku niin Hups ei ollut "hiljennetään kaikki metelöivät tuhmat koirat"-fiiliksellä, vaan päin vastoin, ehti kuunnella muita ääniä, ja ilmeisesti sunnuntainen säikähdys kummitteli edelleen kun samassa nurkassa jossa oli säikähtänyt yritti yhtäkkiä ruveta luikkimaan ovelle, reagoi mm. kauemmalta kentältä kuuluvaan keinun paukahdukseen ja siihen kun koirat menivät putkeen.. Onneksi on opeteltu nollaamaan, Hups seinään kiinni ja mä kauemmas koirasta, oma reagointikyky kun on kerrassaan loistava kun kädet rupee vapisemaan kun huomaan että koiraa ahdistaa.. Päästiin sitten tekemään, reagoi kyllä myöhemminkin, ja lähempänä ovea ois luikkinut karkuun jos ois itte saanut valita, välillä sitten kuitenkin teki ja leikki ihan jopa reippaana. Miten sama koira voikaan olla niin kovis ja sitten taas välillä niin herkkis, enmä tajuu. Toisaalta Hups ei reagoi mihinkään mitä schapet saattas säikähtää, schapet taas sitten ei välitä niin mistään äänistä. Soimaan itteeni kauheesti kun tuntuu että Hups ei myöskään luota muhun, ei luottanut pentuna eikä oo osattu opettaa luottamaan, pennusta asti se on säikähtäessään paennut esim. sängyn alle yksinään, nyt kun on vertauskohtana Jay, jos sitä joku jännittää, tosin sitä ei kyllä oikein mikään meinaa jännittää, se kiipeää syliin tai tulee ihmisen jalkoihin. Hups on aina halunnut lähteä haneen, viivveisannut ihmisistään, eikä sitä oikein ole näköjään saatu vahvistettua että ihminen ois turva :(

No mutta, kurssista, alussa oli hetki aikaa treenailla ite, ja oltiin ihan kuin normitreeneissä, tehtiin hyppy+kaukot+seuruu leikkiä, semmosta sara-treeniä ja Hups oli innokas ja korvat hörössä :) Eka tehtävä merkkihäiriöt meni sitten siihen ku säikähti ja oli tauolla. Namihäiriöistä maassa ei välittänyt, seiniä kohti käveltiin ihan ok ja paljon kamaa maassa ei myöskään välittänyt, sain palkattua myös kaukojen jätön siellä tavaroiden keskellä.

Kaukoja rivissä ja seläkkäin, kuunteli vaan omat käskyt ja teki välillä ihan hörökorvin, meinasin takertua virheisiin vaihdoissa mutta suurinpiirtein muistin kehua kun teki.

Seuraamista toisen koiran kanssa sama kaavio, kun perässä käveltiin niin ahdisti, muuten semiok.

Paikallaoloissa olin piilossa ja kurkin ja kehuin paristi, meni alussa lonkalle mutta annoin nyt mennä kun treenattiin häiriöitä... kattelee mitä tapahtuu mutta levollisen näköinen.

Yksittäin käskytyksissä reagoi jo rivin päästä Caritan maahan-käskyyn, omalla vuorolla ei enää. Kissanhiiri oli ihan karmeen vaikee, piti peruuttaa pois ja ei voinut tehdä nähdä tai kuulla muuta kuin hiiren, hiirikin tais olla vähän pelottava, mutta silleen kivemmalla tavalla..

Lopussa vielä häiriöseuruu liikkurit lähellä, tömistelyä jännitti, muuten semiok, eihän se hyvä oo, mutta selviää.

Hyppynoutotreeniin oli kiva lopettaa, esteen takana tavaraa, tehtiin puisella ohjatun kapulalla kun metsku oli ollut vaikee pe ja su. No toi sitten ekalla juuri sen sunnuntaina ällöämänsä metskun :) Piti kyllä kehua ja palkata, kerran tuli esteen ohi takaspäin, muut hyppäs. Vikalla kerralla hukkas kapulan ja joutu etsimään tosi pitkään, kun löysi niin toi reippaasti :)

Kotona terapiatreenit koulun pihassa, perusasennon tarjoomista, noudon palautuksia ja kaukoja. Yks luoksetulo niin että olin päättänyt palkata stopista liikkeellelähdöstä, teki tietty jonkun täydellisen stopin (meidän tasoon täydellisen). Kaukot etupalkalla 10m, teki kaikki vaihdot ihan oikein, tai no s-i oli joku välimuoto kaikista harjoitelluista, mutta kyllä se paikalaan pysyi :) Niin ja, jääkiekkokaukalossa oli kova pauke, ja kulman takana haukkui kovaääninen koira -ei meitä kotona haittaa!

Sara teki parkkiksella "evl:n läpi" tosin vähän kevennetty versio kun en jaksanut rakennella. Ekana oman piilotus metsikköön, Sitten kaukot avo-kaukoina, seuraaminen ja luoksetulo, maahanmenosta palkka. Toisessa setissä ohjattu ilman merkkiä yhdellä kapulalla, ja jäävät, istumisesta palkka. Ruutu ja metsku jäi tekemättä. Lopuksi vielä pari siirtymää joista palkkaa. Seuruussa äänteli askelissa, muuten hiljaa, palkkana jotain kuivia raksuja.

Edit. kuulostipas tää teksti negikseltä, mä oon huono suhtautumaan ongelmiin ja hyvä tekemään näitten mun tokokavereitten jutuista semmosia "the ongelmia". Mietin aina kun "kaikki muut" vaan treenaa tokoa ja liikkeitä, niitä helppoja ja kivoja juttuja, ja sitten mulla on jotain elämää suurempia ongelmia! Kai niitä on ku ite niitä rakentelee.. Toisekseen, musta ois aika tylsää jos koira ois helppo ja kiva, kaikessa "vaikeudessaan" (oli se sitten oikeeta tai mun pään kehittämää) niin Hups ja Sara on vaan parhaita enkä ikimaailmassa osais kuvitella mulle sopivampia treenikavereita. Ja jollain tapaa musta on kivaa kun niillä on ne omat vaikeutensa, eikä ne oo mitään kilttejä pieniä zombeja :) Toki haluaisin ylikaiken, että oppisin justnyt ja kerrasta poikki luomaan treeniolosuhteet niin että Hupu ei ahdistu enää koskaan ikinä vaan on aina pieni reipas hörökorva.

Jollain kierolla tavalla se että joutuu kehittämään itseään jotta sais koiransa toimimaan niin että jonain päivänä vois näyttää kaikille miten hienoja ne onkaan, on aika koukuttavaa.