millaista on olla surkea epäonnistuja?

Varoitus, seuraava teksti on aikamoista itsesääli-bullshittiä, ei ehkä kannata lukea jos olet päätynyt tähän blogiin tokotreenien vuoksi ;)

Oon ollut aina hyvä luomaan itelleni paineita siinä missä vääristyneitä mielikuvia osaamisestakin. Vielä näitäkin etevämpi oon vertailemaan. Koen edelleen, vaikkakin vähenevässä määrin, aina tasaisin väliajoin valtavaa epätoivoa ja ahdistusta hupsin sisarusten superkoira-hypetyksistä. (niin älyttömän typerää kuin se onkin) Kaikki tutut ja tuntemattomat hehkuttaa muita, jos jonkun on oltava niin miksi Hups ei voisi olla super pentu-kun mun mielestä se on? Eikö siitä tullutkaan niin hyvää kuin siitä olisi voinut jos se olisi ollut jollakin muulla? Olenko pilannut sen kokonaan? Miksi kukaan ei hehkuta Hupsia? Miksi Hups ei voi onnistua kokeessa kun mun mielestä se oikeesti osaa? Miksi me ei koskaan voiteta mitään? Tästä päästään siihen, että kaikki johtuu siitä että ohjaaja on vaan huono ja osaamaton. Miksi mä oon ottanut ikuisen epäonnistujan ja huonon koiranohjaajan roolin ittelleni enkä vaan osaa enkä pysty siitä luopumaan?

Kun alunperin aloin puuhastelemaan vähän aktiivisemmin lajin parissa, en halunnut mitään muuta kuin treenikavereita, ja siinä sivussa ehkä mahdollisuuksia osallistua kivoihin koulutuksiin, lähinnä, olin vain innostunut ja tein koska se oli hauskaa. Edelleenkään mulla ei ole treenikavereita kalentereihin kirjoitetun vakituisen tehisvuoron ulkopuolella, (tässä varmaan hyvä peilin paikka, ei pelkkä ujous ehkä riitä selitykseksi..) enkä oikeastaan enää halua useimpiin koulutuksiin (ainakaan kouluttajille jotka eivät jo ennalta tiedä koiraani) koska olen kyllästynyt väittämään vastaan jos en halua olla se kauhea vastarannankiiski joka väittää vastaan kouluttajalle kun yrittää pitää kiinni siitä että tuntee oman koiransa ja on päässyt sen kanssa vihdoinkin jonkun tason yhteisymmärykseen, tai edes yhteisymmärryksen alkuun ja on nyt tiettyjä asioita jotka haluaa viedä pidemmälle niinkuin on jo jonkun aikaa tehnytkin. Ja on tiettyjä asioita joita ei halua tehdä koska ne eivät istu omiin koulutusajatuksiin. Suurimmalta osalta kouluttajista haetaan vinkkejä liikkeiden opetukseen, tuntuu ihan idioottimaiselta mennä koulutuksiin jotta voisi "keksiä" jonkun asian johon ei oikeasti edes tarvitse neuvoja kun entisten treenaaminen on vielä työnalla, mutta ihan vaan kun pakko on jotain keksiä. On kiva mennä kouluttajille, joilta voisi ehkä hakea jotakin näkemystä ja ymmärrystä siitä miten juuri mun kannattaisi toimia juuri tämän koiran kanssa.

Tokon parissa puuhastelusta on jäänyt käteen lähinnä kauheita paineita.
Olen lajijaoksen vetäjä -> pakko onnistua
olen tehiksessä -> pakko onnistua
ollaan nuorten koirien ringissä -> pakko onnistua
minulla on bordercollie -> pakko onnistua
minulla on se tosi makee tokoschape -> pakko onnistua
koiraani on joskus kehuttu ja hehkutettu -> pakko onnistua
toista koiraani ei ole kehuttu ja hehkutettu -> pakko onnistua
olen (siis olin) rotuyhdityksen tokovastaava -> pakko onnistua
hups on jo sen ja sen ikäinen -> pitäisi olla jo sitä ja tätä
muut hupsin ikäiset koirat sitä ja tätä -> hupsinkin pitäisi
muut hupsin kanssa samoissa ryhmissä treenaavat koirat sitä ja tätä ->hupsinkin pitäisi
olen huono kisaaja ->pakko onnistua jotta ei olisi
olen kouluttaja ->pakko onnistua tai en pysty enää kouluttamaan -ei voi kouluttaa jos ei itsekään enää osaa - osaaminen mitataan kisoissa

Ja viimeisimpänä, en halua päätyä aktiiviseksi puuhastelijaksi jonka kisamenestys on surkeaa.

Miksi treenaan tokoa, no koska koiran kanssa yhdessä tekeminen ja asioitten opettelu on yksinkertaisesti ihan kauhean kivaa. Miksi kisaan-tai yritän kisata-tokoa, no koska se kaukainen mielikuva jostain yhdestä ja ainoasta onnistumisesta kantaa yllättävän pitkälle, sellainen olisi kiva kokea joskus uudestaan. Miksi treenaan agilityä, no koska koiran kanssa yhdessä tekeminen ja asioitten opettelu on yksinkertaisesti ihan kauhean kivaa +on tosi kivaa kun saa liikkua samalla. Miksi kisaan agilityä, no koska se on myös ihan kauhean kivaa ja oikeasti olen tosi kilpailuviettinen ihminen, mun epäonnistumisen pelkoni vaan on vielä suurempi. Jostain syystä agilitykisoissa epäonnistuminen ei ainakaan vielä tunnu pahalta, rata voi olla ihan kiva virheistä huolimatta. Siinä "epäonnistumista" jää ainoastaan ihan kauhea palo yrittää uudelleen.

Tokon kisaaminen on ihan törkeen ahdistavaa, oikea painajainen. On sitä kauheampaa ja sitä suurempi paniikki mitä kauemman on edellisistä kisoista. Toisaalta taas kun oon yrittänyt "kisata usein" jotta tuosta paniikista pääsisi pienemmällä niin oon tullut tilanteeseen jossa yritän aina viedä keskeneräisiä koiria kisoihin. Ei tee  hyvää koirille, saati mulle. Kun sitten kisoissa ei osatakaan ja mua masentaa pienetkin virheet kun tottakai omat kriteerit tekemiselle on ihan tolkuttoman korkeat -ja kisatilanteeseen ihan epärealistiset. Ja ne ihanista ihanimmat mustat koirat, jotka toimii kuin mun ekoista ajatuksista-ennen kuin ne edes itse tiedostan- ois suora liittymä niiden aivoihin. Voi toisia.

Ihan kaikki innostus ja intoa tokoa kohtaan tuntuu kadonneen, sen ajattelu tuntuu pahalta, osaltaan se toki on sitä että olen jollain tasolla jo palanut loppuun seurahommissa ja laji tuntuu muutenkin niin kovin raskaalta kaikkine vastuineen. Osittain se on sitä että jos mä olen huono, koirani on huono, ja ei juuri treenaamallakaan (joka on ajoittain ollut ihan tolkuttoman aktiivista) hyviksi muututa niin ei vaan jaksa yrittää hakata päätänsä seinään vuodesta toiseen. Sara oli aika kiva tokokoira silloin kun suhtauduun lajiin kevyesti. Kun se muuttui vakavaksi ja rupesin kuuntelemaan ajatuksia että sehän voisi mennä vaikka sm:n, siitä tulee valio jne. niin sain "pilattua" kutakuinkin koko koiran. Hupsin kanssa oon koko aika taistellut noita ajatuksia (sen kohdalla omiani, sitä kun ei ole koskaan hehkutettu eikä hypetetty, mutta silti mä vaan nään siinä niin paljon hienoa ja älyttömästi hyviä juttuja) vastaan, mutta silti tuntuu joka kerta niin tajuttoman pahalta kun ei ylletäkään siihen mitä ois pitänyt/mitä oltas voitu.

That being said, blogi hiljenee joksikin aikaa, palaillaan asiaan sitten kun tokon ajatteleminenkin on taas "having fun". Kisoihin ei olla menossa vähään aikaan, treenaillaan kesän verran palikoita paremmiksi ja kisataan agia ja katsellaan sitten kun olo helpottaa, että oisko meistä joskus taas kisoihin.

Miksi pitää kirjoittaa julkisesti tämmöistä henkilökohtaista p--aa, en tiedä, moni ihminen on tässä ehtinyt nähdä mun pahan olon, tai lukea fb:stä joitakin surkeita päivityksiä. Ehkä joku on utelias ja haluaisi tietää miksi itkin silloin siellä ja siellä. Kiitos niille joillekin joita on kiinnostanut myös niiden tekeminen jotka eivät aina (tai koskaan) onnistu, joilla ei ole aina ainoastaan vain kivaa. Kiitos niille muutamalle jotka on osanneet jakaa kokemuksia koirasta joka ei kehässä tunnu omalta ja siitä pahasta olosta mikä siitä tulee kun omalla koiralla ei ole hyvä olla ja itse sen on aiheuttanut, ja kiitos niille jotka on tähän astikin jaksaneet pohtia Hupua. Ei-kiitos muka hauskoista "kaikista ei vaan voi tulla hyviä kisaajia"-heitoista.

Ja vielä tarkennus, jos tekstistä saa väärän mielikuvan, nautin kyllä ihan joka hetkestä koirieni kanssa kaksin treenatessa, enkä usko että niilläkään on ollut juuri mitään muuta kuin hullun hauskaa - paitsi kisa(maisessa)kehässä.

Loppuun jotain kevyempää, agirata lauantailta, meidän hauska uusi harrastus jossa mulla ei ole vieläkään niin minkäännäköisiä tavoitteita, tai no, ihan sellaisia pieniä ja helppoja, kuten jos yritetään nyt ekana opetella tota esteosaamista vähän vahvemmaks ;)

Heinolassa harkkakokeilemassa

Treenit on menneet viime aikoina tosi mukavasti, Hupu on ollut innokas, mun kanssa, ja meillon ollut tosi mukavaa molemmilla. Eilen käytiin tippumassa takaisin maan pinnalle. Päätin joskus että käytän kaikki uusien hallien treenimahikset hyödyksi sitten että autan Hupua ja vahvistan asennetta jollaisen sille sitten joskus isona haluaisin, mennyt ihan kivasti vissiin kahden kerran verran, nyt jostain syystä olin unohtanut päätökseni, ja sen lisäksi en ollut yhtään varautunut että miten toimisin jos Hupu nyt oiskaan se sama tuttu treeniHupu kotihallista (joka tietenkin olisi pitänyt olla odotettavissa!), huono ohjaaja! Mentiin sitten rämpimään, ihan ku oikeissa kokeissa ois voitu tehdä. Marko sano että olin ihan samanlainen kuin Saran kanssa, ja Hupu käyttäytyi vähän kuin Sara.. ne ei ehkä kovinkaan samanlaiset koirat muuten ole.. että etevästi opetettu noi kisatilanteet hei!

Kisatreeni oli siis Tehiksen ja Hotin seurayhteistyönä järkätty, helmikuussa oltiin meillä, nyt Hotin vieraina Heinolan hallilla. Tuli ihan tosi kauhee jännitys aamulla ajellessa, kaikin puolin oma fiilis oli kuin oikeaan kokeeseen ois menty. Ihan mahtava treenimahdollisuus siis!

Saatiin vielä Oililta kommentit, kivaa ja hyödyllistä!
Arvoin meille Hupun kanssa ihan tyhmiä liikkeitä, mutta kaikkihan ne siellä oikeissakin kisoissa on tehtävä..

Kehään mentiin ihan kahdessa erillisessä kuplassa, ja aina kun kuplat osu toisiinsa niin Hupun kupla vaan vyöryi kauemmas musta..voi taivas..Tän jälkeen en ehkä saanut enää omaa asennetta korjattua vaan olin ihan paniikissa ja sieltä ei pois päässyt..

Tässä kommentit jotka kertookin aika hyvin kaiken

L-tulo
-haisteli maata alussa
-zoomaa yleisöä
-hyvin alas, haistelee kunnolla maata koko ajan, siirsi tassujaan
-ennakoi lähdön (Sanna: tätä en ite huomannut)
-viimeinen väli hidas, muut ok
-jäävät ok

Zeta
-keulii + pomppii seuruussa
-ei pysy istumassa
-pomppii kulman ja väistää
-ok stop
-ei lähde mukaan stopista (Sanna: ovi kävi nenän edessä hallin päässä, ei pystynyt lähtemään sitä kohti kävelemään eka käskyllä)
-hyvä maahan, mutta haistelee
-maasta hyvin mukaan
-hyvä pa

Metsku
-haistelee maata alussa
-itse liike hyvin!
-pa:oon tulee taakse (siis juoksee ohjaajan taa vasemmalta)

Seuruu
-epätasaisen näköistä (rytmi?)
 -focus katoaa (ovi kolahtaa)
-vas. käänn. väistää
-hitaassa jää kiinni yleisöön
-juoksussa rytmi katoaa, pompsahtelee, rytmi katoaa, kontakti katoaa
-paikka oli hyvä!
-yleisö kiinnosti kovasti

Tunnari
-hyvä vauhti kapuloille
-kapuloilla napsii muita
-puri palautuksessa
-hyvä vauhti takaisin

Yleisvaikutelma
-Kiva nuori koira joka vielä kesken -vaatii lisää kokemuta ja treeniä

Vika lause ehkä kiteyttääkin kaiken. Oltiin ihan omalla osaamisen tasollamme, ja tarvis vaan paljon paljon treeniä ja kokemusta. Päivää myöhemmin näin Hupun tekemisessä myös paljon hyviä juttuja, jotka on just siihen suuntaan millaisiksi oon ne halunnutkin. Tuli vaan niin tolkuttoman paha mieli kun vein koiran vaikeaan paikkaan enkä osannut sitä auttaa tai olla reilu vaan katosin jonnekin omaan kisajännitys-paniikki-kuplaani :(

Meinasin jättää paikkikset eka tekemättä, mutta mentiin kuitenkin, oli ihan suht rentona ollut, normi nuuskuttelut mitkä tekee kotonakin.. Lopussa jäi vielä treeniaikaa, tehtiin vähän päätöntä treeniä ja en päässyt ihmiset kattoo-ajatuksesta eroon mutta ainakin Ulpu oli suht rento ja uskoisin että sille jäi kuitenkin ihan hyvä mieli niistä treeneistä. Ruutuun meni kovaa, oli kiva!

Hupu laittaa nyt varmaan sen ilmotuksen ostomyyntipalstalle, että ostetaan vahva, luotettava ja hyvähermoinen ohjaaja ;)

Siltä varalta että joku outo haluaa katsella videolta toisten aallonpohjia niin jaetaampa tämäkin video..

Tein tossa Hupun tehiskauden välitavoitetsekkikatselmuksen, olipas avartavaa, hyvä kun "joutui" tekemään tällaisen, muistin monta juttua joita olisi pitänyt treenata ja ovat jäänet, ja hoksasin taas kuinka huono olen treenaamaan. Puuttuu kaikki järjestelmällisyys ja pitkäjänteisyys. Noh, pitää taas yrittää ryhdistäytyä. Jos en muuten niin vähintään siitä että mietin noi Hupulle vaikeat treenit oikeesti paremmin etukäteen.

agikisoissa (!)

Käytiin ekaa kertaa agikisoissa, tuloksilla ei juhlittu, mutta oli ainakin hauskaa ja kauhee palo päästä treenaamaan ja tietty kisaamaan uudestaan. Mä oon kyllä niin syttynyt tuohon lajiin, sitä koukuttavampaa mitä enemmän treenaa. Ja ois niin paljon opittavaa, enkä edes tiedä mitä kaikkea pitäs oppia, toisaalta taas se että omat kriteerit on vielä kovin alhaiset pitää kaiken kovin hyväntuulisena, rentona ja hauskana, pitäs ehkä mennä joskus johonkin koulutukseen (jos pääsis) oppimaan että mitä kaikkea pitää oppia :) Tosin mä oon agissakin tosi nirso ei vois eikä halua mennä ihan mihin vaan sanomaan että en suostu tekee noin enkä näin vaikka en lajista mitään tiedäkään..

Hupu oli kisoissa tosi kivana, ennen toka rataa se niin tarjoili perusasentoa odotellessa. Tää uus laji mun ja Hupun valikoimaan on tuonut meille ihan kaiken sen mitä sen pitikin (ja vähän enemmänkin) mä oon ruvennut jotenkin oudosti luottamaan koiraan, koiran mielestä mun kanssa on hauskempaa, on rentoa ja kivaa, ja ennen kaikkea, kaiken tekemisen lähtökohtana ja yläpuolella tuntuu olevan sellainen minä+Hupu-yhtälö, meidän yhdessä tekeminen, ei mikään laji, liikkeet, yksittäiset treenit, kaikki tuntuu jotenkin nivoutuvan kivasti yhteen ja musta oikeesti tuntuu siltä että me tehdään yhteistyötä, tai no, jos sanotaan että koira on tosi halukas tekemään yhteistyötä, vaikka ohjaaja ei ihan aina kerrokaan sille että mitä ollaan tekemässä ja mihin menossa ;) Hupun agilityasenne on ihan superkiva, se on siellä mun kanssa, ei putkien tai kivojen kontaktien tai noutokapuloiden tai ruutujen.

Kaikista siisteintä on että halu kehittyä agilityssä motivoi kivasti myös juoksulenkeille yms. Ja Hupu tykkää juoksemista, ja taas, meillä on se yksi yhteinen kiva harrastus lisää.

Video kisoista, ja juu, ihan on todistetusti syytäkin treenailla lisää :D Mutta kun nälkä kasvaa syödessä niin onhan tuota kisakalenteria taas tullut selailtua lisääkin, on niin siistiä että kisoihin voi mennä useastikin, tokossa oon aina niin peloissani että useammin kuin kerran kuussa kisaaminen pilaa motskan ;)

Ainiin, kiitti Markolle tähän astisesta, ei ehkä ihan huono saavutus kouluttaa maailman kömpelöin yhtään agilitytermiä tietämätön vastaanväittävä ja huonomuistinen oppilas kutakuinkin kisavalmiiksi puolessa vuodessa :) ps. kysyin ennen eka rataa että mikä se valssi olikaan ;)

viime viikot

on lenkkeilty ja vähäsen treenailtu, kotona kaukoja, tehistreeneissä viikko sitten häirittyä kontaktia (Upu oli aika pätevä Upuksi!), siirtymiä, merkkiä ja maahanjättöjä. Torstaina ennen treenejä keppejä, ollaan saatu kiva vika välin väliinjättö-ongelma niihin aikaseks. Pikaseen ennen omaa treeniryhmää vielä jääviä peilin edessä. Perjantaina kouluttajavuorolla molemmat mustit. Sara teki hihnassa mukana kulkemista ja siirtymiä, vähän seuruuta, ruutua ja maahanjättöjä ja paikkisten jätöt. Kellimis- ja karkailuprosentti oli aika pieni :) Haukusta keskusteltiin kahdesti. Hupun treenejä en juur muista edes.

Lauantaina valmennusrenkaan näyttöä katsomassa, hienoja suorituksia ja korkea taso. Hyvä että ei ehditty mukaan yrittämään kun ei tän hetkisellä osaamisen tasolla tarvis sisäänpääsystä haaveilla. Kuitenkin, mietin että jos ois päästy ja tehty joku about viime kokeen tasoinen suoritus, niin ei sitä kuitenkaan hävetä ois tarvinut. Treenata pitäs muistaa kaikennäköstä, etenkin ehkä paikallaistumisessa yleisöä seläntakana, voip olla Hupulle vaikee ja ei oo paljon tehty. Näytön jälkeen agitreenit ja iltasella toiset kun peilikentille ei mahtunut. Sunnuntaina Markon koulutuksen jälkeen pika-agitreenit, oli vaikeeta mulle lyhyitä estevälejä ja pyörittiin samoilla esteillä, unohdin radan vissiin kahesti jo kolmosesteellä (!) Ennen sitä siinä agikentällä seuruunliikkeellelähtöjä ja jääviä ja jättöjä peilin edessä, ja vielä vähän merkkiä, sain lähtemään sivultakin kovaa, ho!

Alkuviikko on lähinnä lenkkeilty, eilen tehistreenit, vuorossa Marin valmennus. Hupun kanssa sitä noudon palautusta jossa tulee (ja korostuu kisamaisessa ja/tai ihmisiä takana) pomppaloikkaa, hidastaa loppuun ja kapula pyörii. Tehtiin niin että kiritin Hupua ennen kohtaa jossa tavallisesti korjais otetta/laukkais enempi ylöspäin/hidastas ja palkkasin sitten pikaseen sivulla ihan parilla toistolla tuli jo tosi hyviä meidän mittakaavassa! Myös ihan sivulletulot nopeutui. Näitä nyt sitten ja sitten testailis että jo vähentää kiritysapuja. Ehdittiin tehdä myös vähän häirittyä kontaktia, läksyksi pitkään kontaktin pitämistä ilman juurikaan häiriöitä vaikka kotona. Häiriöidyissä versioissa Upu oli parempi vikaks tehdyssä "helpossa" jossa ei häiriöitä sitten ehti katella vaikka minne.

Lenkillä ennen treenejä kaaduin jäätiköllä oikein mahtavasti, voip olla ettei ihan pariin päivään juoksennella..

Ainiin, Uupu on ilmoitettu agikisoihin, pitäs treenaa sitä tätä ja tota

kontakteilla haluisin nyt erityisesti vahvistaa oikeaa loppuasentoa ja kiirettä sinne, himmailee nyt jos mä jään taakse
renkaalla pitäis siedättää siihen että mä voin juosta vierellä ja poimii silti esteen ilman suurempaa suullista käskytystä, nyt vetää ohi jos mä juoksen enkä erikseen oikein painavasti sano että rengas (on vähän jännä?)
lähdössä pysymistä pitäisi palkkailla ja vahvistella
kepeille rutiinia ja varmuutta, hakemisen lisäksi myös loppuun suorittamiseen..
nuo ehkä akuuteimmat niitä ykkösten ratoja ajatellen, muuten ehkä eniten haluisin oppia (opettaa koiralle? - ei sille luonnostaan mitenkään helppoa) ne mua kohti hyppäämiset, oisko joku päällejuoksu tai joku päällejuoksu&jotain?

Näin viime yönä unta että oltiin agikisoissa ja rataantutustmisaika päättyi ja mä en ollut ehtinyt tutustua kuin viiteen ekaan esteeseen.

Oilin koulutus

Parin viikon treenejä ei oo juurikaan kirjailtu, ollaan tehty keppejä, jiihaa 12 menee jo suorana :) Vähän muuta aksaa (en oo muuttunut nopeeks ja sulavaks ohjaajaks vaikka ostin ihan agilitykengät, pitää vissiin vaan treenata), tokoakin on treenailtu ja Hupu on ollut pääsääntöisesti kovin kivana. Perjantaina oltiin tiimiporukalla Lempäälässä, on kyllä mahtavia tämmöiset mahdollisuudet. Hupun kanssa oltiin suunniteltu treenit lähinnä sen mukaan mitä asioita haluaisin sille vahvistaa kun olla vieraassa hallissa: kehääntulot, aloitukset, jätöt, irtoaminen ruutuun ja ohjatun kapulalle, kaukojen ekat nousut, vieras hyppyeste. Ehdittiin tehdä vähän muutakin kun oli niin paljon aikaa.

Eilen oli Oili kouluttamassa seuralla, ekana oli yllärikisa, ennakkotietojen perusteella arvottu neljä liikettä, hauskaa, ei oltu kerrankin ekoina. Jännitti ihan sikana, jotenkin rivi koulutuspäivän katselijoita oli paljon pahempi jännittyksen aiheuttaja kuin esim. kisayleisö pari viikkoa takaperin. Henki ei meinannut kulkea enkä ollut kovin rento, vähän se näkyi Hupussa mutta kivasti teki kuitenkin. Kaikista liikkeistä saatiin Oilin kirjalliset kommentit ja yleisöltä yhteinen lappu. Hupun liikkeet oli luoksetulo, zeta, ohjattu, kaukot, huu, vaikeita ja eniten kesken olevia liikkeitä :D (tosin ikuinen inh..lempparini seuruu onneksi puuttui)

Laitetaan ne kommentit tähänkin

Luoksari
Oili: alussa koira vähän haistelee, hyvin alas, jätettäessä levoton, haistelee ->parani, hyvin liikkeelle, tahmea seiso hyvä maahan, viim. väli hidastui, vastasi hyvin kehuihin
yleisö: haistelee jätettäessä, mutta sitten keskittyy, hyvät stopit, vähän vinot koska juoksee vähän vinoon
Sanna: otin aika lennosta kehään, luoksarin jättö selkä yleisöön päin, toki haistelee..stopit oli hitaat ja loppupätkä lähelle seinää tietty hidas, kaarrastus oli aikamoinen

Zeta
Oili: hyvin liikkeelle, hyvä seiso hyvin maahan, vähän pomppii seuruussa, ok, ei niin hyvä, väljä, hyvä istu, mutta liikuttaa tassu. iloinen liike, energisen näk. seuruu ei täsmällistä, jäävät hyvät
yleisö: s hyvä, m hyvä, i hyvä, katse kääntyy ohjaajan mukana, pomppaava seuruu
Sanna: tuntui kivalta, luulin että oli istunut seisomisen ja yllätyin iloisesti kun seisoi, kun kävelin seisomisessa taakse mietin että kohta kääntyy mukana ja ei silti kääntynyt, toka suora kohti seinää ja käännöstä oikealle merkille en osannut kävellä ja himmailin ja kattelin alas, levis aika pahasti

Ohjattu
Oili: katselee ympärille alussa, muuten fokus liikkurissa, katsoi taakse juuri ennen käskyä. meni keskimmäiselle, ohjaaja korjasi hyvin. tuli pompotellen takaisin, voisi tulla lujempaa ja suoremmin. fokus? kapulanpito vähän levoton (pää heiluu) ei liikuttanut?
yleisö: hyvä merkki, lähtee keskelle mutta ohjaaja saa hyvin korjattua, kuuntelee hyvin käskyjä, palauttaessa juoksee vinoon, luovutus ok!
Sanna: merkillä taas otti pari askelta stopin jälkeen ja olisi voinut mennä kovempaa ja määrätietoisemmin ja stopata paremmin, alussa katseli ihan sikana kaikkialle, taas yleisö seläntakana. Oikean takana ruutu, väistikö sitä kun päätyi keskelle? Stoppasi tosi kivalla ilmeellä ja kilttinä :) Palautus oli jotenkin outo, jännäskö yleisöä mun takana?

Kaukot
Oili: maassa haistelee, liikutti etujalkaa, vajaasti ylös. s-i tekniikka pettää, viimeinen maahanmeno vinoon, nousi hyvin, mutta oik. ej jäi ilmaan, fokus hajosi
yleisö: i vajaa istu alkuun, s-i pieni siirtymä
Sanna: juu ei osaa niitä mitä ei osaa ja tolle maahanjättöhaistelulle aiotaan nyt tehdä ihan kohta just jotain..nous hyvin sivulle. Niin ja tässä ihan superouto fiba, teki ekan istumaan nousun vajaana, korjasin tuplakäskyllä.

Oili oli vielä laittanut kok. vaikutuksesta että Yleisilme tosi iloinen ja reipas, fokus pettää, yhteistyö hyvää!

Tuli ihan hyvä mieli, vuosi sitten muistan Oilin kommentti lopussa lukeneen että yhteistyö vielä kovin hakusessa :)

Omalla vuorolla tehtiin seuruuta ja zetaa ja saatiinkiin niihin hyviä neuvoja, ajatuksia, treenivinkkejä ja testailtavaa. Hupun kanssa toko on ollut taas ihan superkivaa :)

Muittenkin treeneistä tuli jälleen kerran paljon ajatuksia oli ihan superkiva ja opettavainen päivä :) Ainiin, paikallaolot tehtiin myös kahdessa rivissä, olipas hauska, Hupu ei ihan kauheesti ollut moksiskaan tästä muodostelmasta, istumisessa pari koiraa käytiin korjaamassa maasta ylös, kehuin aina. Varastin Karhulan Tiinan blogista tämän kuvan paikkaistujista :)

Loppuun vielä keppivideo, nyt niitä tosiaan on se 12 :) ja joo pitäs vahvistella kontakteja, rengasta jne. muitakin esteitä, ja tietty harjotella ihan sitä ohjaamista, vahvistella koiralle ohjauksia, lähdössä pysymistäkin pitäs treenaa jnejne..

Tänään agikisoja kattomassa ja Hupu oli reipas ja hyväkäytöksinen hengailija, tyhjällä aukiolla tehtiin vähän tokoa, on siinä vielä jokseenkin jännittynyt tai jotenki ei niin rento, toki muakin jännittää että joku kattoo ja Hupu ei nyt olekaan rento tai hyvä (ihan ku ne ihmisten tietäs miltä sen pitäs näyttää.. tai ihan ku niitä vois ketään ees kiinnostaa) tekee kyllä. Toisessa setissä päätin että en saa antaa sille namia ennen ku leikkii rennosti, ja leikkihän se sitten kun mäkin olin rennosti ja unohdin että on ihmisiä ympärillä.

mikä auttaa tokomasikseen?

no ykköstulos. ei vaan, kisaaminen rennon ja reippaan koiran kanssa hyvällä fiiliksellä. Onhan sen eteen duunia tehty mutta silti jaksoi jotenki yllättää miten mukavana Hupu oli.

Oman seuran koe, oltiin aamukokeessa, tulin jo seiskaksi paikalle ja Hupu oli ensin autossa odottelemassa ja kun auto kylmeni niin sihteerien seuraksi halliin häkkiin. Oli kivaa ja mukavaa ja leppoisaa ja hauskaa seuraa, hyvä fiilis ei vaan pystynyt katkeemaan siiheen kun astutaan kehänauhan yli. Päinvastoin, Hupua (=mua) vähän jännitti odotella siellä koirien seassa ja se oikein reipastui kun päästiin kehään.

Paikallaolo 9,5
-/+ oli menossa yksin eeltä kehään, kahdesti, toisaalta kiva että on intona mutta oishan se kivempi mennä yhdessä
+ tarjos kurrea siinä rivissä odotellessa, tosi söpö :)
-alussa oli tehnyt sen normaalin "haistelen ympäriltäni puolikaaren" tuomarin mukaan siinä matkalla kun olin vielä menossa piiloon, muuten oli kuulemma ollut skarppi.
+/- hyvät ylös ja alas mutta vois ne olla vielä perusteellisemmatkin

Yksilöliikkeet oli jaettu kahteen osaan, vähän jännitti miten Hupu jaksaa kolmannen kerran tulla kehään, pitäs ehkä enempi tehdä näitä useemman setin juttuja myös kisamaisissa

Luoksetulo 9
Vähän jännitti mahtaako varastaa liikkurin käskystä kun on tehnyt sitä tässäkin, no pysyi kuitenkin
-odotuksessa vähän katteli taakse, mutta ei nuuskutellut
+ihan kiva kokonaisuus
-stoppi voisi olla parempi ja vauhti tasaisempi ja loppuosan vauhti reippaampi

Istuminen 9,5
Mua meinas alkaa jännittää kovin mutta mietin sitten kahvia ja kahvinkeittimiä ja hymyilytti, hassu juttu, kun vaihdoin ajatukset niihin silloin kun meinasin ajatella että nuuskiiko Hupu selkäni takana niin se ei nuuskinut! :)
+oli kiva seuruu ja kiva odotus ja kiva istuminen, istahti melkeimpä voimalla
-toki voisi nopeemmin istua, taaksekävelyssä siirsi tassua

Seuraaminen 9,5
Jestas, tuntui oikeesti ihan hyvältä suurimman osan matkaa, mulle tuli vaan yksi semmonen oijoi-nyt leviää-ajatus, muute oli helppoa ja kivaa. Meni ehkä paremmin kuin treeneissä. Kaavio jossa oli ensin paljon suoraa sopi meille hyvin.
+kutakuinkin kaikki
-vas.käännöksen jälkeen levis ajatukset ja kyttäsin vähän koiraa ja se sluibas hetken
-askeleet ja käännökset vois opetella ja kyllähän se kontakti edelleen tippuilee välillä

Ruutu 7
Tiesin että ei juokse takaa yli kun takana ilmastointipömpeli, kivaa :)
-alussa pinksahti perusasennosta pois
+ istui kuitenkin uudelleen ilman sen suurempaa bugitusta
+/- ruutuun varmasti mutta voisi kai mennä kovempaa
- stoppi voisi olla terävämpi
+pysyi seisomassa maahan-käskyyn asti, meni kuiteski kaikki treenit viikolla ennen koetta itte suoraan maahan...
-kohti kävellessä haisteli
-varasti liikkurin käskystä (ei mikään yllätys!)
+tuli aikas kivalla ilmeellä sieltä

Toinen setti -tässä kohti jo vähän jännitti, koska uskoin kovin että kaukoja ei nollaa, mutta tunnari kun on semmoinen liike että siinä voi helposti käydä jotain pientä nollaavaa niin jännäsin kovasti, koska vaikka pisteitä ei saakaan laskea niin olin kuitenkin miettinyt että jos tunnaria ei nollaa niin pitäisi varmaan riittää ykköseen pikkufiboillakin..

Tunnari 8
Alussa taisi näkyä mun jännitys, katteli yleisöä taaksepäin ja yritti istua kurrena ja haisteli maata edit. katoin tätä videolta ja se näytti siltä että luuli että mun nyrkissä olevassa kädessä ois jotain? jostain syystä vein kättä selän taa ja yritti sieltä kurkotella ja kun käsi heilahti niin luuli vissiin että multa tippu nami tms. maahan?)
+alun epävarmuudesta huolimatta liike sujui semi ok
+kiva vauhti kapuloille ja hyvin heti om
-pureskelu joka miljoonakertaistuu koemaisissa

Hyppynouto 0
Hupsis, ja taas nollaattiin, epäilen että tää esteen kiertäminen juontaa juurensa siihen kun syksyllä kolhaisi pahasti, näissä pitää ny palaa johonki hypyn tarjoomistreeneihin.
-en tiedä oliko mun avuista mitään apua kun ne tuli ihan törkeen myöhään, en ainakaan saanut hyppäämään takaspäin, jos tiesin että nolla ni oisin voinut vaikka peruututtaa esteen toiselle puolella ja sieltä hyppäyttää?
+kiva asennehan sillä oli tässäkin
-piti kapulaa taas reunasta kii, mutta onneks meillei enää oo näitä puukapulahyppynoutoja enää :)

Metsku 10
ihan ok, kai ois voinut tulla kovempaa ja suorempaa takas

Kaukot 8,5
-eteni niissä vaihdoissa joita ei osaa eli s-m ja s-i
+teki kaikki vaihdot kivalla asenteella ja oli kovin skarppi myös tolkuttoman pitkät välit vaikka mulla olikin vaikeeta katella taulua ja odottaa että kuinka kauan siinä oikein kestääkin että tulee seurava

Kokonaisvakutus 10
Tuomari sanoi että tosi hyvännäköistä ja iloista työskentelyä, ja että hyvin saan haukut hallintaan ;) Hupsis, Hupu (!) haukahti (kisoissa!) kahdesti kehuessa

Yhteensä 264,5 ja 1-tulos. Tuomarina oli Jaana Tala, oikein mukava tuomari, kivaa kun ei juuri kommentoinut liikkeiden väleissä, tunnarin halusi nähdä että mimmoiset hampaanjäljet siihen tuli :)

Hupu oli kyllä ihan superkivana kehässä, oli jo vähän jotain semmoista mitä oon kuvitellut ja odottanut ja toivonut rakentavani mutta aina välillä en oo uskonut että sitä välttämättä koskaan tulee. Mua ei edes ihan kauheesti jännittänyt kun oli melkeimpä helppo luottaa koiraan ja nauttia yhdessä tekemisestä. Wow.

Nyt sitten saadaan treenata enää yhtää luokkaa! Niin siistiä :)

Ainiin, olin iltakokeessa vastaava ja Hupu majaili hallilla yli 12h, kokeen loputtua pääsis vähän treenaamaan (ja syömään lihakeittoa) oli ihan hullun innokas ja kivana! Tehtiin vaan jotain nakinheittelyhömppää kun meinas mulla vähän päivä painaa jaloissa. Häkissä Hupu nukkui aina kuin katsoin, hyvä hengailuharjottelukin siis.

Tässä vielä video kokeesta

viikon loppua ja viikonloppua

Torstaina oli illalla hallituksen kokous ni lähdin töistä ajoissa ja suunnattiin mustien kanssa hallille. Hupulle ensin keppejä, oon tullut siihen tulokseen että nää kandee tehä aina heti ekana, Hupun pää kuitenkin väsyy tosi nopee, ja draivikin helposti laantuu jos tekee pari treenisettiä. Otin parin esteen kautta, taisin vahingossa vähän ohjatakin vaikka pitäs vaan tarjoo, no mutta sai kivasti vauhtia ja se tuntui helpottavan keppejä. Ollaan nyt tehty 1-7 asennosta vielä tiivimpää, ja siitä saatiin kuin saatiinkin kepit myös suorituksi. Tulipas hihkuttua hyvää pentua. En muista ihan pariin vuoteen kokeeni tämmöistä onnistumisen iloa: olen osannut opettaa koiralle jotakin :D Ihan vaikeimmista kulmista ei näitä yritetty vaikka yleensä mulla onkin tapana ahnehtia liikaa.

Väliin vähän lämppä/jäähkää ja sitten kentän vaihto ja rakensin kehää ja kantelin esteitä ja sitten Ulpulle tokosetti. Vinoa ruutua ainakin, ja vauhditettiin merkkiä niin että merkiltä pääsi lennosta puomille kiipeemään (puomi on jotenki maailman siistein juttu Hupusta, varmaan ku se oli joskus jännää ja sit oppi ni sille on käyny niiku Saran betoniporsaalle, jännästä tulee kaikista siistein temppu :) tosin nykysin myös Hups vetää jo puolesta välistä koulunpihaa että pääsee kiipeemään betoniporsaan päälle..) ja sitten kun oli päässyt sinne puomille niin vauhti merkillekin kasvoi. En kyllä tajua miksei vastaavasti tapahtuis ruudun tai kapulan kanssa, kun ne on kuitenkin myös kivoja juttuja, mutta päinvastoin ne hidastaa entisestään. Kuunteluna että mennäänkö ruutuun vai puomille, hyvinhän se kuulee :) Jotain tunnaria yms. Sain putkihetseillä aikaan että nappas väärääkin, ohops, toinen hassu seuraus, että ei enää mennyt tunnarien yli putkeen yhdellä käskyllä. Paikallaolot yksin, oli tietty tosi hienosti eikä edes haistellut, heitin sitten nameja maahan niin ettei muka nähnyt ja mentiin siihen kohti tekemään jättö, joo ei haistellut kun ryömi suoraan syömään namit, onneks oli kyseessä paikallaolo josta vaan ei_saa_lähteä niin sanoin sitten Ulpulle asiasta ja seuraavalla toistolla ei sitten vilkaissutkaan nameja.

Saran kanssa myös tokoa, vein sen hihnassa ja kehään ja tehtin seuruuta, tuli muistaakseni yksi haukkukeskustelu ja useampi kellimisestä (just ennen treenejä laitettu ponnari) mutta kaikki väleissä, tekemiset meni oikein kivasti. Hihnassa pito toimii hyvin, oon luottavaisempi. Tehtiin aineski metskua, seuruuta, jääviä ja ruutua. Kiva asenne sillä on tällä vähemmällä treenillä, juurikin se että kesken liikkeiden ei juurikaan tuu häröjä, pitäs saada sama asenne väleihin yms. takas.

Sitten taas lenkkeiltiin ja myöhemmin marko ja jay tuli bussilla hallille niin vielä pienet agitreenit. Opin ainakin että Hupu ei mee putkeen jos sille huutaa läpi ja lähtee itte toiseen suuntaan, se pitää ohjaa sinne. Muuten mulla tuntu olevan teemana tuossa treenissä ajautua paikkoihin jonne en ollut menossa :) Tuota, oisko ehkä välistäveto hinkattiin aika pitkään. Se on mulle tosi vaikeeta, yritän peruuttaa ja vetää koukkukädellä, ja se on myös vaikeeta Hupsille poimia vino hyppy mun suuntaan jos vois kaarratta ohi. Jäi muuten treenattavaa jatkoonkin ei saatu vissiin kertaakaan kunnolla, välillä vähän sinnepäin. Tämmönen sählinkipätkä treeneistä. Luulin jakaneeni sen facessa siks että se on hauska ja sitten ihmiset tsemppaa että eiku kisoihin vaan, no mut ehkä ykkösissä saakin olla hauska. Me kyllä haluttas nollia ennemmin. Ja haluisin ohjata sulavasti ja liikkua nopsaan, in my dreams.

Perjantaina kouluttajien vapari, treenasin pelkän Hupun. Kaukoja, ruutuu vähän liikkuroitua seuruuta ku j oli tauolla, oli aika järkkyy. Paikallaolot kans Hildan ja Jayn välissä. Jay meni maahan istumisesta ja Hupua ahisti, ilme oli surkee, kai se joskus aivopeseytyy jos palkkaan aina vaan sitkeesti muitten mokat. Toki se enemmän otti siitä ku marko korjas jayn istumaan ku siitä että ois huomannut jayn maahanmenemisen.

Lauantaina Ke-hu ostoksia odotellessa pieni treeni hallissa, kaukoja niin että kenttää raksaavat ihmiset käveli näkökentässä, jestas että oli vaikee. Muuten hupu hengaili tosi kiltisti, seiso narunpäässä vaan ja katteli :)

Illalla kolmosia kattomaan markoa hakemaan ja kun marko rakens kisojen jälkee jonku radan valmiiks ni tehtiin kolmosten vikaa rataa jonka muistin, ihan "omilla" ohjauksilla päästiin nollana kepeille ja kepeiltä maaliin, toki oli kaarrosta ja ei varmasti kovin hienoja ja parhaita mahdollisia valintoja ja reittejä mutta kuiteski. Suoralle johon tultiin takaakierrosta ja edessä oli pituus ja puomi Hupu lähti kyllä ihan törkeen kovaa :) Vielä vähän toisella radalla treeniä, en osannut leikkaa takaa, ja se tuntuu epäluontevalta, mut sit ku teen ni onki koiralle ihan helppo. Pyöritys oli ihan tosi tyhmä, ja myös hidas, Hupu hidastaa vauhtia mun vauhdin mukaan. Miten näitä treenataan? Palkataan kun se pyörii kovaa? Mut miten saadaan pyörimään kovaa? En oo kyl tämmösii kohtii nähnyt usein kisois.

Sunnuntaina nuorten koirien tokoringin koulutuspäivä, kouluttamassa oli Heidi. En keksinyt oikeen aiheita kun kaikki on vaan kesken, ja hyvä niin, sain itsestäni irti valkata aiheista sen kamalammin eli koemaisuute, palkattomuudet ja kokonaisuudet ja tehtiin pikkusetti. Ollaakseen vieraahkossa hallissa jossa yleisöä yms. niin meni ihan kivasti. Hupu oli suht reipas. Outo juttu kun ei halunnut hypätä vierasta tokoestettä vaan kiersi sen, oisko sille kuitenkin jäänyt joku trauma ku kisamaisessa pari kk sitten kolhas hyppyyn aika isosti. Hupulla on matala kynnys tehdä virheitä, ja mun pitäs ehkä suhtautua siihen eri tavalla. Ja oma pää oli kovin huonosti hallinnassa, nään ja kuulen kaiken ympäriltä. Mut jäi silti ihan kiva mieli kokonaisuudesta. Hupu myös oli oikein kivasti koko päivän, kun katoin niin nukkui häkissä.

Illasta vielä hallille ja agia. Kepit tosi tiukoin välein, en kuitenkaan uskaltanut aloittaa niil suoril, yks toisto ja meni ihan tosta vaan, sitten suoraks ja edelleen! Parit niitä ja lisäsin perään kolmannen parin hieman avoina, ja parani vaan! Jotakin tositoja tehtiin sitten jätettiin siihen, ens kerralla pitää muistaa vaihtaa että eka pari on auki ja vika kii. Mut voi vitsit että on kivaa. En malta oottaa että on ne kuus suoraa ja päästään treenaa kaikkii siistei keppihäiriöi ja muuta hauskaa! :) Tätä tahtia tavoite kepit tammikuussa vaikuttas ihan hyvältä. Ja sitä myöten myös maaliskuun alun tavoitekisat!

Jos ei saada tuloksia toko-SM:n ni ei se haittaa, voidaan sitten kisailla agia enempi ja tehdä tokoa rennosti niiku on nytki tehty, se tuntuu toimivan niin mulle kuin koirallekin paremmin. Hassua että sillä että ei treenaa niin "tosissaan" asiat menee eteenpäin enemmän kuin jos treenais. Ja siis nimenomaan ne asenneasiat, meiän tekniikkajutut on edelleen työnalla. Mutta niinhän se on että kaikki lähtee siitä yhdessä tekemisestä, ohjaajasta ja koirasta, siitä miten yhdessä oltu aika käytetään. Nykysin meillä on onneks vaan kivaa yhdessä kun ei oteta paineita tai stressiä mistään :)