TK4!

Kas, aluperin itsestäänselvänä, myöhemmin saavuttamattomana pidetty välietappi mun ja Hupsin yhteisellä tokomatkalla saavutettiin vihdoinkin. Täytyypähän sanoa että on ollut opettavaista matkan varrella, välillä vähän tai vähän enemmän rankkaakin. (onneksi treenaaminen kuitenkin on melkein aina ollut pelkästään kivaa) Olen kantapään kautta oivaltanut että opettamalla ensin ne liikkeet ja asiat mennään vaan p**se edellä puuhun. Onneks paljon voi korjata, ja oppia itse siinä samalla. Nykyisin tiedän että tokossa on tärkeintä se ohjaajan ja koiran suhde. Tekemällä kaikkea ihan muuta kuin tokoa voi vaikuttaa eniten siihen tokoon. Toinen iso asia on ollut se oma käytös ja jännittäminen, jos se koiran mielentila on täysin riippuvainen siitä mitä ohjaajan pään sisällä liikkuu niin itselleen on vaan pystyttävä tekemään jotakin. Ja voi toki opettaa koiraa sietämään vajavaista ohjaajaa. Vaikeeta se on, ihan kauheesti pitäis tehdä töitä että musta tulis hyvä kisaaja ja siten koiralle reilu, luotettava ja vahva ohjaaja, mutta jotain on sentäs opittukin, enkä mä enää ihan niin kauhee oo kuin aiemmin..

Tekee mieli vähätellä, onhan itsestään selvää että joka koirasta on valioksi, meillä tässä kesti vielä kauheen kauan, mutta ajattelin silti vähän riemuitakin, on niiiiin siistii, että jatkossa meillä on pääsy karsintoihin sun muualle minne vaatimuksena yksi ykköstulos! Jee! Ehkä oon itselleni armollisempi kun mun koira ei oo "se ainoa" joka ei oo vielä valioitunut.

Tiinan hyvinvoiva koira-blogikirjoitus ja sen jälkeiset bloggaukset on kyllä muistuttanut taas tsemppaamaan ton oman asenteen kanssa. En oo vielä muka ehtinyt haasteeseen vastaamaan, mutta hyvän ajatuksen sain päähäni, kisatilanteessa hyvinvoiva koira on sellainen jonka ohjaajalla on myös hyvä olla :)

Ennen ykkösiä meillä oli pitkään tasainen kakkostulos-linja, nyt on saatu hilattua justjust ykkösen puolelle. Silleen että tiukoilla tuomareille ei nollata mitään ja pisteet ennen riitti hyvään kakkoseen, nyt justjust ykköseen. Ja löysillä tuomareilla on nollailtu ja pisteet ennen riitti hyvään kakkoseen ja nyt justjust ykköseen :)

Tässä meidän kisat viimeisen kahden viikon ajalta. Ajattelin kommentoida vain positiiviset asiat, treenisuunnitelmat on jo tehty.

Mikkeli 8.3. 2015 tuomarina Anne Nokelainen

Oli vähän jännitysmomenttia kun ennen kisan alkua yks luokan koira kävi toisen päälle ja hylättiin sitten onneksi koko kisasta, ihanaa kun tuomari ei suhtautunut kevyesti.

Ottaen huomioon että oltiin meille uudessa hallissa, niin meni ihan tosi hyvin! Normijärkkä, ruudusta poikki.

Istuminen 8 - oli kertaalleen haistellut - ihanaa, vain kerran!
Paikallamakaaminen 7 -  tuplakäsky ylös, oli kertaalleen haistellut -ihanaa, vain kerran!

Seuraaminen 8 - vitsi mä olin hyvä, seiniä päin ja kaikkee ja ajattelin vaan sitä että kävelen varmanoloisena ja rentona, pisteitä lähti pomppimisesta! jee!
zeta 9,5 - oli ihan tosi hyvä, teki seisomisenki ihan voimalla!
luoksari 9 - hyvin sivulta alas vaikka tiiraili muistaakseni muualle, oli haistellut vain vähän, stopit tosi hyvät kisastopeiks!
ruutu 8 - vieraassa hallissa takaa yli, oisin halunnut juosta palkkaamaan. korjas itte ihan siihen paikkaan ruutua mitä on treenattukin, ompas etevä pieni koira :)

ohjattu 9,5 - hyvä oli
metsku 9,5 - hyvä oli
tunnari 8 - iski epävarmuus ja aloituksessa meni nenä maahan, mä olin superreipas ja sanoin käskyn vaikka nenä maassa, hupu vastas reippauteen lähtemällä hienosti tekemään tunnaria, toi oman heti
kaukot 6 - ei yhtään tuplakäskyä tai jäätymistä, reagoi johonkin häiriöön ja teki silti senkin vaihdon! ne vaihdot mitkä osaa teki hyvin!

yht. 263,5, 1-tulos. Sijoitus tällä oli myös 1. Saatiin meidän eka tokoruusuke :)

Ojanko 21.3.2015 tuomarina Ossi Harjula

liikkeet kahdessa osassa, paikallaoloissa istuminen eka, kehänä kuulemma karsintojen kehä. oli kiva luotto koiraan, tiesin että se osaa istua myös makuun jälkeen, oli hauska päästä testaamaan auringonsäteet ruutuunmenomatkalla. ja tiesin että se ei lähde pienille keltaisille merkeille kun tehdään ohjattua (hehheh, kuinkas sitten kävikään)

makuu 10 - oli ollut kai aika hyvä, hyvin ylös ja alas, ei juurikaan tainnut haistella
istuminen 10 - oli ollut hyvä (marko kertoi nää)

luoksetulo 9 - suoraan pömpelin alle ja reippaana, vitsit!
ruutu 10 - niin hienosti ruutuun aurinkohäiriöiden läpi, itte annoin stoppikäskyn ennen ruutua kun luulin nauhan suuntaista auringon sädettä nauhaksi, piti peruututtaa koira ruutuun, saattoihan tuo olla, että toinen tassu jäi yli, mutta tuomari tän halus tulkita niin että nauha siirtyi. ei mua haittaa, hupu oli oikeesti tosi hyvä ja ansaitsi kyllä kaikki pisteensä, moni koira ei löytänyt ruutuun aurinkohäiriöstä johtuen.
seuraaminen 9 - tuntui hyvältä, osasin kävellä, biisi soi päässä ja ei iskenyt epävarmuus
ohjattu 0 - tosi hyvä vauhti merkille! paras ikinä kokeessa. vähän hämmennyin kun hoksasin Hupun juoksevan kovaa kohti pientä keltaista merkkiä kapulan sijaan.. hätäilin vähän ohjauksien kanssa ja päädyttiin keskikapulalle. just olin perjantaina miettinyt että ei oo pitkään aikaan tehty ohjatun korjauksia mutta osaahan se ne :D

tunnari 10 - hyvä oli, otti heti oman. oli hauska huomata että vaikka olikin löysät tuomarit niin molemmissa kokeissa hupu oli ainoo koira joka sai tunnareista kympit (itse ehkä keksin sieltä jokusen treeninaiheen toki ;) )
metsku 10 - oli aika normi
zeta 9 - hyvin osas
kaukot 6,5 - näissä oli älyhyvä focus, ollaan tultu niiiin pitkä matka siitä kun ei saatu kuuta vaihtoa tehtyä ilman että jäätiin kiinni johonkin häiriöön. ilme ja asenne oli tosi hyvät! kohta voidaan yrittää siirtää tekniikkaa lähemmäs kisatilanteita ;) saatoin ehkä itsekin hämmästyä että kuinka paljon se olikaan edennyt :D

266p, 1-tulos. Päivän ainoa 1-tulos johon mahtui nolla. (nii, osaavat ei tee nollia) Jos ois osattu ohjattu niin ois saatu ihan mukavat pisteetkin kiltiltä tuomarilta, kymppi oli herkässä.

Ojanko 22.3.2015 tuomarina Harri Laisi

Oli aika jännää kun alitajunnassa kolkutteli ajatus että tästähän vois nyt sen kolmannen ykkösen saada.. Laisi ei muuten ollut yhtään niin löysä kuin muistelin vaikka tosi kiltti oli hänkin. Tai siis ainakaan löysä jakamaan kymppejä. Katsoin huvikseni että viikonlopun kolmessa evl-kokeessa yksilöliikkeissä jaettiin kymppejä seuraavasti Ossi 14 kpl (15 koiraa), Harri 4 kpl (18 koiraa), Pernilla 3 kpl (15 koiraa) (paikallaoloissa niitä tuli useampia kaikilla tuomareilla)

Paikallaolot ensin ja liikkeet yhdessä pötkössä. Alitajunta huuteli että ei Hupu jaksa ku eilenki oli kisa (hyvin jaksoi).

Istuminen - 10
Makuu - 0 tätä ei ole videolla joten en voi analysoida. oli siis iskenyt joku ihan järkyttävä nuuskukohtaus, haistellut maton ympäriltään, ollut ihan mutkalla, putsannut takapuolensakin siinä samalla ja ennen ajan loppua havahtunut ja siirtynyt pystyyn asentoon makaamaan, poikittain rivissä... marko sano että oli ollut sen oloinen että lallallaa voin tehdä täällä mitä haluan ei kiinnosta, mä kuitenkin itte veikkaisin sijaistoimintoa, hallissa oli välillä aika kovaa haukkunaa. no, ei voi tietää. Oli aivan kamalaa joka tapauksessa. pistemenetys ja hukattu ykkönen harmitti, vielä enemmän se että "jos sitä nyt taas rupes ahdistamaan joku" no käytiin pieni kävely puhumassa markon kanssa siitä että mitä hittoa tapahtui ja kävelyltä tullessa ulpu ei vetänytkään pää viidentenä jalkana halliin vaan halusi mennä autoon. meinas tulla tai tulikin aika iso romahdus ohjaajalle.

tähän astisen tokoelämäni suurin tsemppi - 10p ja papukaijamerkki, kaikki maailman kunniapalkinnot. Olin aika paskana. tai en aika vaan tosi. Mietin että jätänkö kokeen kesken kun koiraa nyt varmasti taas ahdistaa ja tästä ei tuu enää ikinä mitään. Harmittelin jo sitä kun kehityn agilityssä niin hemmetin hitaasti ja nyt siitä tulee meidän ainoa laji ja ei ikinä ehditä tulla hyviksi :D Onneks oli pitkä aika ennen omaa vuoroa ja siihen osui mukavia ihmisiä juttelemaan ja sain jotenki keräiltyä ajatukset kasaan. Jay oli vuorossa hyvissä ajoin ennen hupua ja toin hupun kattomaan jayn tunnaria ja ruutua, veti taas autosta halliin, nosti kierroksia kun näki lemppariliikkeensä, leikittiin karvalelulla ja totesin että rento on. Sitten ennen omaa vuoroa vielä hyppelyä ja juoksentelua (kiitos vaan Caritalle ajatuksesta, toimi). Kehässä jännitti ihan sikana, ja oli monta paikkaa joihin jouduin suunnittelemaan oman tekemisen etukäteen että en menisi mukaan liikkurin juttuihin. Olin kyllä hyvä.

Liikkuri pyysi kehään jo kun edellinen koirakko jutteli vielä tuomarin kanssa (varmaan 5 min) mutta menin vasta kun lopettivat (hyvä minä!!) ekan liikkeen aloituspaikkaan kävellessä ulpu kattoi paristi maata, ja muistin vaan jatkaa varmana eteenpäin, aiemmin olisin jo tässä saanut slaagin ja ruvennut läpsyttelemään jalkaa ja kertoinut koiralle että hitto kun on jännää.

tunnari 10 - osasin mennä vasen jalka teipin päälle niin että Ulpun silmissä tiesin mihin oon menossa :) hyvin otti taas oman heti
ruutu 8 - vähän mutkalla ruutuun kun ruutu oli pömpelin alla, mutta häntä pystyssä! niin siistii! saattoi ehkä lähteä vähän ajoissa ruudusta..
kaukot 8 - hyvä asenne ja ilme! ihan sikahyvä maasta sivulle nousu
seuraaminen 8,5 -parissa kohti piti vähän enempi haeskella biisiä päähän soimaan, mutta edelleen tuntui hyvältä, luotan jo aika pitkälti siihen että koira seuraa. muita katsoessa kaavio näytti pitkältä mutta ei tuntunut siltä, oli aika kiva kun sai koko aika toistella sivu-käskyä.
hyppynouto 10 - olin taas niiiiin hyvä koiran eteen nostettavan esteen kanssa ja otin sivulle vasta kun este paikallaan
luoksari 9,5 - oli haistellut ihan tosi vähän vain! jee! ja vielä yksin hallin peränurkassa
zeta 9,5 - tässä kohti tuli aika hieno fiilis kun tiesin että Ulpu osaa kaiken mitä vielä jäljellä ja me saadaan se kolmas ykkönen ja voidaan hengähtää sen asian kanssa
ohjattu 9,5 - snadisti piti pidätellä itkua siinä lähetyksessä ja mietin että hitto jos hupu huomaa niin se ei ehkä sittenkään lähde merkille, mutta lähtihän se. olin vielä tehnyt sille jonku källin ja jättänyt tosi pienen tilan mun ja merkin väliin, hienosti ratkaisi sen :)

tuomarin kommentit oli että kaikki oli erinomaista, piti muistuttaa että se paikallamakuu ei kyllä mennyt ihan putkeen ;) saipahan siinä taas olla kehän jälkeen tippa linssissä tokon takia, kerrankin siksi että selvittiin sen alun jälkeen ja pystyttiin onnistumaan. Oli ihan tajuttoman hienoa olla lähes koiransa arvoinen ohjaaja ja koira pystyi olemaan kehässä rento ja iloinen oma itsensä<3

Tässä vielä video tuohon sunnuntain kokeeseen. Kiitos vaan Caritan Juusolle kuvaamisesta, marko pysty keskittyy kattomiseen ja videollakin näkyi koira ihan koko suorituksen :D

On mulla hieno koira, hieno, ja ei mitenkään liian helppo :D en varmaan osais nauttia onnistumisesta tätäkään vähää jos oltais päästy helpolla. Kiitos Hups että et oo antanut mitään ilmaiseksi. Kiitos myös kaikille meitä tähän mennessä kouluttaneille, auttaneille ja tsempanneille, erityisesti aiempien vuosien tehiskavereille, mm-tiimille- jossa on saatu olla mukana aivan huippu seurassa vaikka meidän edistyminen ei olekaan ehkä ollut tavoitteellisten treeniporukoiden normitahtia. Erityiskiitos vielä Lentsulle ja mun rakkaalle Saralle jotka on opettaneet mulle että toko on ennen kaikkea kivaa. Ja Sarkki on asettanut ne mielikuvat ja tavoitteet vauhdista ja draivista ja ennenkaikkea tekemisen ilosta jolla asiat pitäis tehdä ;)

Matka ja treenit kohti omia ideaalimielikuvia yhdessä tekemisestä jatkuu, onni on kun matkassa on niin ihana treenikaveri kuin Hups<3 Jatkossa aiotaan jatkaa tätä viimeisen puolen vuoden teemaa, pyritään nauttimaan jokaisesta hetkestä ja yhdessä tekemisestä parhaan kaverin kanssa ilman sen kummempia aikatauluja tai tulostavoitteita.